Brita Polttila: Taivaan mereltä

Polttilan esseekokolema ja käännösrunoja vuodelta 1991. Kokoelmassa on muun muassa Polttilan käännös Lorcan runosta "Unissakulkijaromanssi" - minulla onkin runosta kolme suomennosta, tämän lisäksi Aale Tynnin ja Kirsi Kunnaan. Tunnustan pitäväni Tynnin käännöksestä eniten. Rytmi istuu siinä parhaiten.

Polttilan tulkinnat maailmansyntyrunoista ovat erittäin kiinnostavia, samoin pohdinnat runon "Jos mun tuttuni tulisi..." tulkinnoista. Martti Haavio kutsui sitä maaimankirjallisuuden väkevimmäksi rakkausrunoksi. Polttila lukee sen aivan eri tavoin, kuoleman ja hedelmällisyyden riittinä. Kaivattu rakastettu voi olla kuka tahansa kuollut, lapsi, vanhempi tai vilja, ei vain sulho:

Kuin mun tuttuni tulisi,
ennen nähtyni näkyisi,
sillen suuta suikkajaisin,
jos olis suu suden veressä,
sille kättä käppäjäisin,
jos olis käärme kämmenpäässä..."

Runostahan on hyvin monta versiota, mutta näin alkaa Polttilan esseen ensimmäiseksi esittämä versio.

Ajatuksia herättäviä esseitä kaikki, paitsi ensimmäisen esseen arvio Fellinin elokuvasta, koska en ole elokuvaa nähnyt.