Veli-Pekka Lehtola: Presidentin kyyditys

Vuonna 1930 presidentti Ståhlberg (jo eläkkeellä) ja hänen vaimonsa kaapattiin aamukävelyltä ja kyyditettiin Joensuuhun. Juttu oli uskomattoman amatöörimäisesti järjestetty. Homma huipentui jatkokuljetuksen puutteeseen - muiluttajat häipyivät ja Ståhlbergit jäivät etsimään yösijaa Joensuusta. Lehtola tiivistää tarinan - ilmeisen oikeutetusti - Suomen historian suurimmaksi farssiksi.

Kirja on selkeä, tiivis tapahtumaselostus. Lehtola tuo heti alussa esiin mielipiteensä kenraali Walleniuksen viattomuudesta, ja pakko olla samaa mieltä, koska korkein oikeus tuli lopulta samaan tulokseen. Näin tamperelaisena huvittaa muiluttajien autonkuljettajan paikalliskontakti - Janné oli Pispalan poikia ja Valtion Lentokonetehtaan työntekijä. Joka paikkaan ne valmettilaisetkin tuppautuvat.

Michael Meyer: Ihmisten vuosi 1989

Yhdysvalloissa on varmaan neljännesvuosisadan ajan ollut erittäin turhautunut toimittaja. Vuonna 1988 nimittäin Michael Meyerille tuli soitto Newsweekiltä, ja hänelle ehdotettiin tehtävää Itä-Euroopassa. Meyer tiesi, että tehtävää oli jo tarjottu toiselle toimittajalle, ja kysyi, mitä tapahtui. "Hän piti sitä liian vaarallisena." Uutismaailmassa tämä ei tarkoita lentäviä luoteja, vaan paikkaa, jossa ei tapahdu yhtään mitään - ammatillista itsemurhaa ikävystymällä. Meyer otti tehtävän vastaan - ja sitten alkoi tapahtua. Unkari, Puola, Itä-Saksa, Tsekkoslovakia, Romania.

Meyerin näkökanta on kiinnostava. Hän on kirjoittanut kirjan amerikkalaisille, jotka näkivät kommunismin kaatumisen omalta puoleltaan. Meyer muistuttaa koko ajan ärhäkästi, että kommunismia eivät kaataneet amerikkalaiset, ei Ronald Reagan eikä kumpikaan Bush, vaan maiden omat asukkaat. Hän kertoo myös unohtuneista sankareista, kuten muutamista unkarilaisista, jotka juonittelivat Itä-Saksan rajan avaamisen - monimutkainen, täsmällisesti ajoitettu salaliitto, johon osallistui myös Gorbatsov.

Meyer osaa myös luoda teräviä henkilökuvia tapaamistaan johtajista ja toisinajattelijoista. Kiinnostavaa.

Darren Naish: Kiehtovimmat dinosauruslöydöt

Näyttäviä kuvia, asianharrastajien kirja. Kirjan rakenne on esittää löydöt aikajärjestyksessä virheitä peittelemättä:

Monet sen yksityiskohdista ovat kuitenkin virheellisiä. Koska Brown piti Ankylosaurusta stegosaurina, hän täydensi puuttuvat kappaleet stegosaurin luurangon osilla. Kuvan Ankylosauruksella on stegosaurin jämerät etujalat, ja lantion alueella sekä suoli- että häpyluussa on ohut, eteenpäin työntyvä uloke. Brown lisäsi dinosaurukselle lyhyen roikkuvan hännän, jossa on suippo kärki. Myöhemmät fossiililöydöt osoittivat näkemyksen vääräksi.

Tarinointia kirjassa ei ole, vaan joka lajista löytöpaikka, löytäjä, kuvaus ja kuvauksen ensin tehnyt tutkija. Kiinnostavinta on uusimpien löytöjen esittely 1990-luvun alusta nykypäivään. Dinosaurustutkimus on todella edistynyt huimasti.

L.M.Montgomery: Sininen linna

Tämä kirja on niin rakas, että on pakko ensin luetella virheet. Huolimattomuutta esiintyy koko kirjan mitan. Pahin tapaus on Valancyn (sankarittaren) käynti takamaiden tanssiaisissa. Juhlat ovat hauskat kello yhteentoista asti, jolloin miehet alkavat olla juovuksissa. Barney (sankari) tulee pelastamaan Valancyn. He ajavat autolla tiehensä, mutta bensiini loppuu. Pari istuu autossa kolme tuntia. Minun laskuoppini mukaan kello on kaksi aamuyöllä, mutta hupsis - kelo onkin kymmenen illalla, ja eräs Valancyn sukulainen tulee kutsuilta kotiin ja antaa bensiiniä.

Toinen ärsytyspiste ovat luontokuvaukset, joille olen aina ollut jossakin määrin allerginen.

Sen jälkeen tulevatkin ne hurmauspisteet. Valancy täyttää 29 vuotta. Hän on koko sukunsa sortama, edessä ja takana pelkkää pelkoa ja masennusta - mitä mahdollisuuksia on vanhallapiialla, jolla ei ole rahaa? Sitten lääkäri kertoo, että hänellä on vakava sydänvika ja vuosi elinaikaa. Valancy vapautuu. Miksi enää pelätä? Vapautensa huipuksi hän kosii kylän lurjusta. Kerta kaikkiaan ihastuttava kuvaus. Kuorrutusta tulee ehkä liikaakin, kun lurjus osoittautuu miljonäärin pojaksi, mutta miksi jarruttaa? Antaa palaa. Valancyn vapautus on upeaa kuvausta
ja rakkaustarina on loistokas.

Isaac Babel: Odessalaisia

Tutustuin Odessaan, sen värikkäisiin ihmisiin ja Isaac Babeliin Konstantin Paustovskin elämäkertasarjassa "Kertomus elämästä". Tutustuin suurella ilolla Benja Kuninkaaseen, yksisilmäiseen Froim Gratsiin ja muihin eloisiin henkilöihin, joita jo Paustovski oli kuvannut.

Valitettavasti novellikokoelma on koottu joko kirjoitus- tai julkaisujärjestyksessä ilman väliotsikoita. Kirja hyppii edestakaisin Pietarin, Odessan, Ranskan rintaman ja ilmeisesti Ukrainan välillä. Tarinat vaihtelevat täysiverisistä novelleista parin sivun lehtiartikkeleihin ja jonkinlaisiin runollisiin vinjetteihin.

Olisipa kirja toimitettu kunnolla, mikä ilo sen lukeminen olisikaan ollut! Esipuhe, jossa olisi käyty lyhyesti läpi Babelin elämä, joitakin kappaleita Venäjän vallankumouksesta. Tarinat ryhmitelty lajinsa mukaan - "Odessa", "Punainen ratsuväki", "Ranskan rintama".

Näin ei ole suotu. Voi.

Ben Rice: Pobby ja Dingan

Tarinan kertoo isoveli Ashmol. Kahdeksanvuotiaalla pikkusisko Kellyannella on koko ikänsä ollut kaksi mielikuvitusystävää, Pobby ja Dingan. Ashmol käyttäytyy kuin ainakin isoveli; härnää, kiusaa, on nolo. Sitten juopunut isä saa päähänsä mennä leikkiin mukaan. Hän on ottavinaan Pobbyn ja Dinganin mukanaan opaalikaivokseen ja kadottaa heidät.

Kellyanne uskoo Pobbyn ja Dinganin kuolleen, lakkaa syömästä ja sairastuu. Ashmolin on ryhdyttävä toimeen pelastaakseen siskonsa. Siinä koetellaan kaupungin yhteistyöhalua ja Ashmolin aikuistumista.

Australialaiskirja on hiljaisen haikea ja kevyesti fantastinen. Ashmol kasvaa sankariksi huomaamattaan. Ehjä ja mieleenpainuva pikku tarina.

Eleanor Porter: Rakkaus ratkaisee

Blogin lukijat eivät taida olla ikäluokkaa, joka muistaa suorastaan pakkomielteisen optimistisen Pollyannan - onnekseen. Pollyannan kirjoittajalta on käännetty myös aikuisten hömppäromaani, joka joka vuonna 1920 suomennettiin nimellä "Oi raha, raha" ja vuonna 1971 julkaistiin uudelleen nimellä "Rakkaus ratkaisee".

Kirja on herttainen satu miljonääristä, joka alkaa surra, mitä hänen rahoilleen hänen kuoltuaan tapahtuu. Hänellä on kolme serkkua, joita hän ei ole koskaan tavannut. Hän lahjoittaa kohtalaisen summan jokaiselle (vuonna 1920 100 000 dollaria oli ilmeisesti rikkaus) ja asettuu salanimellä tarkkailemaan tilannetta. Kaikki kolme tietenkin mokaavat eri tavoin, mutta onneksi paikkakunnalla asuu myös kaikki maailman hyveet omistava nainen.

On aina hauskaa lukea kirjaa, jossa keski-ikäisetkin voivat rakastua - miljonääri on yli 50-vuotias ja Maggie 45-vuotias. Söpö kirja.

Joanne Harris: Appelsiinin tuoksu

Framboise on yli 60-vuotias leski, joka uskaltautuu palaamaan lapsuudenkotiinsa Les Lavoisesin kylään ja avaamaan ravintolan. Perhe joutui pakenemaan kylästä sota-aikana, kun Framboise oli 9-vuotias.

Framboise kertoo tarinansa itse. Hän on hapan kuin villiomena ja kova kuin luumunkivi. Samanlainen oli ollut hänen äitinsäkin, sotaleski, joka yksin vei eteenpäin kolmea lasta. Äiti jätti pojalleen perinnöksi maatilan, toiselle tyttärelleen viinikellarinsa ja Framboiselle päiväkirjansa, jossa olivat kaikki hänen kuuluisat reseptinsä ja salakirjoituksella kirjoitettu päiväkirja.

Framboise yrittää salata perhetaustansa, taistella ahneita sukulaisiaan vastaan ja muistelee kesää, jolloin hän rakastui 9-vuotiaana saksalaiseen sotilaaseen ja kylä suistui tragediaan.

Kirja on maukas, vaikkakin kitkerä. Framboiseen on pakko mieltyä. Kirjan nimi johtuu äidin migreeneistä - migreeniä edelsi aina appelsiinin tuoksu, joten Framboise aina halutessaan saada äidin pois tieltään ujutti taloon appelsiininkuoria. Äiti hoiti epätoivoissaan päänsärkyjään oopiumilla - Framboise tajusi vasta aikuisena, millaista vahinkoa hän oli aiheuttanut. Framboisen saksalainen jää vietteleväksi hahmoksi, uhkaavaksi, rakastettavaksi, huiputtavaksi. Oopperahahmo, ja loppukohtaus kylässä on myös suoraan oopperasta.

Bill Bryson: At Home

Bill Bryson on tullut tunnetuksi kirjoittamalla lähes kaikesta, paitsi keittiön tiskipöydästä. Nyt hän kirjoitti siitä keittiön tiskipöydästäkin.

No, vitsit pois. Kirjan alaotsikko on "A Short History of Private Life". Bryson aloittaa 1800-luvun englantilaisesta pappilasta, jossa hän asuu, ja käy huone huoneelta läpi teemaan liittyvät asiat - "Nursery" -luvussa käsitellään lapsuutta ja niin edelleen. Bryson käsittelee Englantia ja Yhdysvaltoja eikä suinkaan rajoitu 1800-lukuun. Kirja on ilahduttava. Se on täynnä yllättäviä anekdoottteja ja englannin kielen termien selvitystä. Bryson on erityisen mieltynyt yllättäviin henkilöihin, jotka ovat tehneet outoja keksintöjä - ja vielä parempi, jos he ovat kupsahtaneet nenälleen, kuolleet köyhyydessä tai menettäneet maineensa jollekin muulle, taloudellisesti lahjakkaammalle ihmiselle (esimerkkinä vaikkapa Eli Whitney ja puuvillaloukku, joka oli kohtalokkaan helppo kopioida).

Alku on yllättävä - Crystal Palace ja syy, miksi englantilaiset vanhat kirkot näyttävät vajonneet maan sisään (kirkot eivät ole vajonneet, mutta kirkkomaille on haudattu sellainen massa ihmisiä, että maaperä on noussut). Yhteys näiden kahden asian välillä kulkee kasvihuoneiden ja Capability Brownin kautta. Tällä tavoin kirja etenee - aina yhtä viihdyttävänä ja täynnä tietoa. (Jos haluatte tietää, kuka oli Capability Brown ja miksi hänellä oli sellainen nimi - lukekaa kirja.)