Robert Dessaix: Kirjeitä yöstä

Hieronymus Boschin "Maisten ilojen puutarha" (yksityiskohta maalauksesta)

"Kirjeitä yöstä" on kirjeromaani, rakennettu taitavasti siihen kerrokselliseen tyyliin, jota 1700-1800-luvulla suosittiin (tunnustan, että olin mennä vipuun ja tarkistin ensin, että kirjailija ei ole kuollut). Romaani koostuu sarjasta kirjeitä, jotka "R" - muuta nimitystä hänestä ei ole, ja sekin viimeisen kirjeen allekirjoituksena - on kirjoittanut Venetsiassa 20 päivän aikana ja lähettänyt Melbourneen vastaanottajalle, joka jää tuntemattomaksi (tai niin ilmoittaa esipuheen ja oletettavasti kirjeiden lopussa olevien huomautusten kirjoittaja Igor Miazmov, joka kuvaa rooliaan näin:

Olen myös selkeyttänyt joidenkin kirjoittajan tapaamien italialaisten ja saksalaisten käyttämää englantia. Koska en puhu englantia äidinkielenäni, pidin itseäni erityisen sopivana tällaiseen tehtävään.

Sitaatti kuvaa kirjan tyyliä yleisemminkin. Lukijalta odotetaan tarkkuutta. Lienee myös aiheellista huomauttaa, että kirjeiden kirjoittajan asuinkumppani on nimeltään Peter.

Kirjoittaja on melbournelainen mieshenkilö, joka on saanut kuulla sairastavansa vakavaa tautia, joka väistämättä johtaa kuolemaan. Naiviudessani oletin ensin kyseessä olevan syövän, mutta luonnollisesti tauti on AIDS. Kirjoittaja ei kerro, miksi hän menee juuri Venetsiaan kirjeitä kirjoittamaan, mutta hän viittaa Mannin kirjaan "Kuolema Venetsiassa".

Kirjeissä kirjoittaja kuvaa yksityiskohtaisesti keskustelujaan outojen henkilöiden kanssa, jotka hän on tavannut Italian eri kaupungeissa. Nämä kertovat hänelle Italian historiaan sijoittuvia, monimutkaisia tarinoita kauniista naisista, jotka tekevät heitä rakastavat miehet perusteellisesti onnettomiksi. Tarinat päättyvät aina rappioon ja kuolemaan ja niissä on aina mukana pahantahtoista noituutta. Tarinassa on myös pitkä kuvaus tuhoisasta junamatkasta - ensin tarina on täysin realistinen; matkustaja huomaa, että hän on ylittänyt valtakunnan rajan eikä hänellä ole tarvittavaa valuuttaa. Hänellä on nälkä eikä rahaa. Rahanvaihtopisteet ovat kiinni, hotellit täynnä, ja matkalaukusta katkeaa kahva. Kaikki matkaajat ovat tavanneet tällaisia ongelmia. Sitten tilanne moninkertaistuu; hän menee toiseen junaan (millä rahalla?), toiseen kaupunkiin, tarina kertautuu; sitten kolmanteen ja neljänteen. Kaupungeissa ja rautatieasemilla on kiiluvasilmäisiä varkaita, ryöstäjiä, prostituoituja, transvestiitteja, houreinen helvetti - ja koko ajan on keskiyö.

Tällä kohdalla viittaan Hieronymus Boschin maalauksiin, erityisesti "Maisten ilojen puutarhaan", johon kirjoittaja viittaa tuon tuostakin, ja Danten "Jumalaiseen näytelmään". Kun kirjoittaja pääsee "Paratiisin" loppuun, hän päättää kirjan ja kirjeensä lauseeseen "Olen tulossa. R."

Älkää ottako selostusta spoilauksena, kyseessä on matkaopas - ja ehkä täysin virheellinen, en tiedä. Kirja on luettava useamman kerran, se sisältää tahallista harhautusta, ovelia viitteitä ja kirjallisia vihjeitä. Mottona ei suotta ole Danten aloitus:

Elomme vaelluksen keskitiessä
mä harhaelin synkkää metsämaata
polulta oikealta poikenneena.

Ah, raskasta on sanoa kuink' oli
tuo salo kolkko, autio ja sankka!
Sit' aatellessa vielä muisti säikkyy.

Ei kaameampi itse kalma liene;
mut koska hyvää myös mä löysin sieltä,
kerrata muutkin tahdon tapaamani.

(Suom. Eino Leino)