Frances Fyfield: Pohjavirtoja

"Pohjavirtoja" esiintyy rikosromaanina, mutta se on kyllä täysin ja häpeilemättä rakkausromaani. Amerikkalainen Henry, lauhkea lammas, joka on loppujen lopuksi sisältä luja, tulee pieneen englantilaiseen kaupunkiin etsimään 20 vuotta aikaisemmin Intiassa kadottamaansa nuoruudenrakkautta, Francescaa. Hän saa kuulla järkytyksekseen, että Francesca on vankilassa kärsimässä elinkautista tuomiota vajaakykyisen lapsensa murhasta. Henry kieltäytytyy uskomasta, että hänen muistamansa Francesca olisi kyennyt tappamaan oman lapsensa. Kaupunki on täynnä outoja henkilöitä - homopari, joiden luo Henry päätyy asumaan, asianajaja, joka puolusti Francescaa, Chisholmien suvun asuinpaikkana toimineen linnan nykyinen ovenvartija Neil, jolla on impotenssiongemia diabeteksen vuoksi, Neilin entinen vaimo Angela, jolla on adoptoitu lapsi Tanya, ja Francescan serkku Maggie. Eikä kukaan halua puhua Henrylle, ei edes kuolleen pojan, Harryn, haamu, jonka väitetään asuvan Henryn majatalossa, eikä musta koira.

Lopulta totuus (moniakin totuuksia) paljastuu, ja Henry löytää uusia piirteitä Maggiessa ja itsessään. Kerta kaikkiaan viehättävä kirja.

Missä ei ole tilaa
edes tulikärpäselle,
ei pientä leposijaa
silkkiperhoselle,
mistä ei mahdu lentämään
edes hyttysenpoika pien',
rakkaus yksin käy sisään
ja heti löytää tien.