Sarah Waters: The Little Stranger
Sarah Waters on kirjoittanut erinomaisia romaaneja, jotka kaikki on voitu luokitella lesboromaaneiksi, vaikka ne muuten ovat kuuluneet eri kirjallisuudenlajeihin. "The Little Stranger" on yllättävä - ei lesboja missään. Kirja on klassinen englantilainen kummitusromaani.
Kertoja on tohtori Faraday, keski-ikäinen maalaislääkäri. Hänen äitinsä oli sotien välissä suuressa maalaiskartanossa, Hundreds Hallissa, lastenhoitajana. Poika pääsi kerran suurten juhlien aikaan kartanon keittiöpuolelle ja livahti salaa isäntäväen, Ayresien, alueelle. Se jätti hänen elämäänsä kestävän jäljen.
Toisen maailmansodan loputtua tohtori on lääkärinä Hundredsin lähellä olevassa kylässä. Hänet kutsutaan hoitamaan Ayresin perheen jäljellä olevia jäseniä - poika Roderick oli ollut lentäjä ja vammautunut pahasti maahansyöksyssä. Tytär Caroline ja hänen äitinsä, rouva Ayres, kamppailevat suuren talon ja vähien tulojen kanssa. Talon yläluokkaisuus on edelleen olemassa, ja tohtori Faraday tuntee voimakkaasti luokkaeron. Ayresit eivät edes ajattele luopuvansa elämäntyylistään, vaikka sitä pitää yllä vain 15-vuotias piika, kylästä tuleva siivooja ja kartanon viimeinen maanvuokraaja, jota Rod ja Carolinen auttavat lehmien hoidossa, lypsämisessä ja muissa töissä.
Kartanon elämän kuvaus ottaa lukijankin voimakkaasti mukaansa. Kun outoja asioita alkaa tapahtua, niihin eläytyy yhtä lujasti kuin tohtori niihin eläytyy. Jotakin synkkää kartanossa on - se liittyy kenties siihen kauan sitten kuolleeseen esikoistyttäreen, jonka hoitaja Faradayn äiti oli ollut. Tai johonkin muuhun - perheen perinnölliseen häiriytymiseen, taloon pesiytyneeseen "tahraan", josta eräs naapuri mainitsee, tai vain siihen, että Ayresien elämänmuoto ja sen mukana perhe on tuomittu. Tai ehkä - lukija alkaa pohtia - tohtoriin itseensä, hänen pakkomielteeseensä kartanon suhteen.
Voimakas, mieleenpainuva kirja.
Kertoja on tohtori Faraday, keski-ikäinen maalaislääkäri. Hänen äitinsä oli sotien välissä suuressa maalaiskartanossa, Hundreds Hallissa, lastenhoitajana. Poika pääsi kerran suurten juhlien aikaan kartanon keittiöpuolelle ja livahti salaa isäntäväen, Ayresien, alueelle. Se jätti hänen elämäänsä kestävän jäljen.
Toisen maailmansodan loputtua tohtori on lääkärinä Hundredsin lähellä olevassa kylässä. Hänet kutsutaan hoitamaan Ayresin perheen jäljellä olevia jäseniä - poika Roderick oli ollut lentäjä ja vammautunut pahasti maahansyöksyssä. Tytär Caroline ja hänen äitinsä, rouva Ayres, kamppailevat suuren talon ja vähien tulojen kanssa. Talon yläluokkaisuus on edelleen olemassa, ja tohtori Faraday tuntee voimakkaasti luokkaeron. Ayresit eivät edes ajattele luopuvansa elämäntyylistään, vaikka sitä pitää yllä vain 15-vuotias piika, kylästä tuleva siivooja ja kartanon viimeinen maanvuokraaja, jota Rod ja Carolinen auttavat lehmien hoidossa, lypsämisessä ja muissa töissä.
Kartanon elämän kuvaus ottaa lukijankin voimakkaasti mukaansa. Kun outoja asioita alkaa tapahtua, niihin eläytyy yhtä lujasti kuin tohtori niihin eläytyy. Jotakin synkkää kartanossa on - se liittyy kenties siihen kauan sitten kuolleeseen esikoistyttäreen, jonka hoitaja Faradayn äiti oli ollut. Tai johonkin muuhun - perheen perinnölliseen häiriytymiseen, taloon pesiytyneeseen "tahraan", josta eräs naapuri mainitsee, tai vain siihen, että Ayresien elämänmuoto ja sen mukana perhe on tuomittu. Tai ehkä - lukija alkaa pohtia - tohtoriin itseensä, hänen pakkomielteeseensä kartanon suhteen.
Voimakas, mieleenpainuva kirja.
0 Comments:
Post a Comment
<< Home