Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä

Kiven romaani on niin läpikaluttu, että jokainen kaiketi arvelee tuntevansa sen lukematta. Ei kannata uskoa.Vuoden 1997 Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran painos, jossa on Yrjö Varpion esipuhe ja lopussa 1870-luvun arvosteluja (ensimmäisenä tietenkin August Ahlqvistin) antaa paljonkin näkökulmia.

Luin Seitsemän veljestä aikoinaan nuorena ja nyt vähän vanhempana. Arvioni ei ole muuttunut - komeaa, runollista kieltä. Ensi lukemalla en huomannut, miten jännittävästi dialogi ja kerronta vaihtelivat. Ahlqvist ei nähnyt runollisia naishahmoja, vaikka ne kulkevat teemana koko kirjan läpi - Impivaaran kalveat immet, kaupungin fröökynät ja muut hahmot - kunnes konkretisoituvat Eeron Anna-vaimossa. Samoin äkkiä jää huomiotta vakaa uskonnollisuus, joka läpäisee veljesten elämän. Monet irrallisina vaikkapa TV:ssä esitetyt kohtaukset kulkevat kirjassa täysin johdonmukaisesti - veljesten ihastus Taula-Matin kerrontaan - "ja sitten me ryypättiin" - jatkuu sorsastukseen, joka muuttuu karhunpyynniksi, siten Viertolan sonnilaumaksi ja Hiidenkivelle. Sama johdonmukaisuus kulkee läpi kirjan - sopisiko sanoa soljuu, koska Kiven kieli on kaunista. Suomalaista luonnetta kuvastaa, että kun joku ulkopuolinen yrittää pakottaa veljekset johonkin - lukkari, Viertolan kartanonherra - seuraa kovaa jälkeä, mutta kun veljekset itse pohtivat ja päättävät, he myös tekevät ja sopivat.

Tällaisia hajahuomioita. Virheellisin väite Ahlqvistin arvostelussa on, että lukuunottamatta häntä ja oikolukijaa ei yksikään lukija muka pysty seuraamaan kirjaa kuin joitakin kymmeniä sivuja hajanaisesti. Romaani on jännittävä. (Toisaalta Ahlqvist aloittaa käyttämällä suomalaisista nimityksiä "tsuudit" ja "mongolilais-turaanit", joten lähtökohta on selvä.)

No, tässä arvostelussa seuraan lähinnä Ahlqvistia, koska Seitsemän veljestä on niin jykevä panos, että se pitää lukea. Ja lukea uudelleen. Aina löytyy jotakin uutta, josta voisi kirjoittaa. Veljesten suhde toisiinsa, naisiin, virkavaltaan, amsiemaan - jopa ympäristön rauhoittaminen, veljesten erämaa tulee kirjan mittaan tyhjennetyksi riistasta, miten rajattomalta se ensin tuntuukin, ja se pitää kesyttää viljelysmaaksi.