Kishwar Desai: Pimeyden lapset

Ilmoitanpa heti alkuun, että mikään joulukirja tämä ei ole. Vaikka joulukaan ei ole lohdullinen perhetapahtuma - "Marian, kihlattunsa kanssa, joka oli raskaana" - "heille ei ollut sijaa majatalossa" ja niin edelleen, niin "Pimeyden lapset" koskee maailman kadonneita naisia. Kuten kirjan sosiaalityöntekijä toteaa:

Chandigarhissa, Punjabin ja Haryanan yhteisessä huippu-urbaanissa pääkaupungissa tuhatta miestä kohden on 777 naista. Haryanassa on kyliä, joissa naisia on mitättömät 370 per tuhat miestä.

Missä nämä kadonneet tytöt sitten ovat? Sitä tässä kirjassa pohtii 45-vuotias, viskiä juova ja tupakoiva naimaton sosiaalityöntekijä, jonka äiti edelleenkin yrittää naittaa tytärtään lehti-ilmoituksilla ja haaveilee lapsenlapsesta. Simran koettaa selvittää entisen kotikaupunkinsa Jullundurin mystistä joukkomurhaa. Arvostetun perheen 13 jäsentä on myrkytetty, puukotettu ja poltettu. Talosta löytyy hengissä vain 14-vuotias tytär Durga, joka on köytetty sänkyyn ja raiskattu, ja jonka poliisi on reippaasti pidättänyt syyllisenä murhiin. Simran yrittää saada kontaktin Durgaan ja joutuu kaivautumaan perheen salaisuuksiin poliisin huijaamana ja kampittamana ja kaupungin paheksumana. Tarina saa vieläkin synkempiä piirteitä, kun kuvaan tulee Durgan kadonnut isosisko Sharda.

Tarina on kolkko ja kyyninen ja loppuratkaisu (jonkinlainen sellainen) on vieläkin pahempi - oikeutta ei saada, jos oikeutta nyt Jullundurissa onkaan olemassa. Hento optimismi sarastaa Simranille itselleen, mutta kuka onkaan pääkonna? Ja jatkaako hän kylmää uraansa?

Kauhea, voimakas kirja.