Andrzei Sapkowski: Viimeinen toivomus

Alkajaisiksi, kirja ei - tavallaan - ole pahaa luettavaa. Päähekilöön olisi jopa ilo mieltyä. Ongelma on, että hän on niin hemmetin yhden ulottuvuuden tyyppi. Ei ihme, koska tarina on tehty tietokonepelin perustaksi. Voin kuvitella, että ihan kelvokkaan tietokonepelin, mutta kirjaksi siitä ei ole. Sääli.

Kysymys on miekkosesta, joka on "noituri", mutantiksi muunnettu ihminen, joka palkkaa vastaan tappaa kaikenlaisia oudonnimisiä epäluomia. Häntä sorsitaan kaikkialla. Kirjassa on toistuvasti miekkailukohtauksia, jotka lukiessa eivät pure, mutta tietokonepelissä ... no jaa. Jaksotus on tyyliä tömps tömps tömps. Noituri tulee johonkin, siellä on tehtävä, yleensä tappotyyppinen, siten neuvotellaan, sitten heilutellaan miekkaa, sitten noituri karkoitetaan kaupungista. Useissa jaksoissa käytetään vanhoja satumuotoja, esimerkiksi "Lumikki ja seitsemän kääpöitä" pornografisesti muunneltuina. Välijaksoissa päähenkilö on temppelissä, josta hänet myös karkoitetaan - ei papittaren toimesta, vaan ikävien tyyppien.

Jos tätä noituria, Gerartia, ei olisi tehty tietokonepelin henkilöksi, vaan paneuduttu hänen taustaansa, ympäristöönsä, kehitykseensä - niin kirjasta olisi jotakin saattanut tullakin. Nyt - pelatkaa sitä peliä, mikä se nyt onkin. Kirja on ajan haaskausta.

Sääli.