Diana Wynne Jones: Witch Week

Chrestomanci-kirjat alkavat tuntua hiukan liukuhihnarakenteilta. "Kissa" Chant on muuttunut stereotyyppiseksi oudoksi hahmoksi, johon on vaikea uskoa.

Tällä kertaa on kyseessä maailma, jossa noitia syntyy koko ajan, erityisesti noitaperheisiin. Jokainen kiinni saatu noita kuitenkin tuomitaan inkvisitiossa ja poltetaan elävänä. Kirjan tapahtumapaikka on sisäoppilaitos, jonka yhteen luokkaan on kerätty noitaperheiden orpoja. Luokassa epäillään olevan noita. Oppilaat ovat toisilleen juuri niin inhottavia kuin englantilaisissa sisäoppilaitoksissa kirjojen mukaan ollaan, ja sitten alkaa tapahtua kaikenkarvaisia noituuksia. Lopulta löytyy joku, jolla on perimätietona loitsu CHRE-STO-MAN-CI, joka tuottaa oudon, hajamielisen miekkosen oudossa puvussa. Ja noitia löytyy nurkista ja kaapeistakin.

Näppärä rakenne, mutta juoni alkaa tuntua kuluneelta, miten sitä sitten pyöritteleekin. Kirjalla on hetkensä, mutta Diana on kirjoittanut parempaakin. Paljon parempaa.