Hannu Raittila: Marsalkka
Raittilan Mannerheim on se Mannerheim, josta olen aina halunnut lukea, ja kirja on se Raittila, jota olen odottanut - kristallinkirkkaasti nappiin. Olen todella odottanut - "Atlantis" oli melkein sitä, mutta siinä maistui naisviha. "Marsalkassa" on naishahmo, Martha Gellhorn, joka on elävä ja kunnioituksen arvoinen.
Romaanin rakenne voisi olla häiritsevä keskellä kirjaa olevine katkoineen, jossa Raittila itse kertoo kirjan synnystä Renny Harlinin elokuvakäsikirjoituksen rinnakkaisluomuksena, mutta sen sijaan, että se rikkoisi kirjan, se antaa sille uskottavuutta kertomalla, mikä on fiktiota ja mikä ei - kirjan vuosille 1950 ja 1954 sijoittuva loppuosa antaa lukijalle tilaisuuden itse pohtia, mikä on fiktiota ja luo jylhän uskottavan taustan kuvaukselle Mannerheimin hautajaisista, joissa Martha Gellhorn ei ole voinut olla läsnä, mutta kuvaus on totta.
Kirjan alkuosassa siis Mannerheim vuonna 1948 on Yhdysvaltojen tiedustelupalvelun kohde - tarinaa kertovat Martha, joka on värvätty tekemään Hollywoodille elokuvakäsikirjoitus Mannerheimista, Aladar Paasonen virallisen elämäkerran kirjoittajana ja Mannerheim itse, jonka mielipiteet ovat herkullisia. Ukkoa ei huijata hetkeäkään. Loppuosassa - Raittilan puheenvuoron jälkeen - ollaan vuodessa 1950, ja lopulta vuonna 1954 Martha antaa Paasoselle silminnäkijäkuvauksensa hautajaisista - kukaan ei ole suostunut ostamaan hänen reportaasiaan, koska kukaan ei enää ole kiinnostunut Mannerheimista.
Vuonna 1950 Mannerheim alkaa jo ajelehtia henkisesti. Kuvaan tulee myös Ernest Hemingway, ilmeisen fiktiivinen henkilö - kävikö Mannerheim todella vuonna 1950 Venetsiassa, vai onko se tarinaa? Joka tapauksessa Martha sanoo Hemingwaylle: "Jos olet kiinnostunut Pietarista [1918], sinun olisi parasta mennä heti puhumaan ukolle - hän uskoo olevansa siellä." Pikku sivuhuomautus: Vuonna 1950 Martha ei todennäköisesti olisi käyttänyt kaupungista nimeä Pietari - hän olisi puhunut Leningradista.
Upea, monitasoinen kirja, jossa lukija saa itse koetella kykyään erottaa faktaa ja fiktiota. Iäkäs Mannerheim hykertelee.
Romaanin rakenne voisi olla häiritsevä keskellä kirjaa olevine katkoineen, jossa Raittila itse kertoo kirjan synnystä Renny Harlinin elokuvakäsikirjoituksen rinnakkaisluomuksena, mutta sen sijaan, että se rikkoisi kirjan, se antaa sille uskottavuutta kertomalla, mikä on fiktiota ja mikä ei - kirjan vuosille 1950 ja 1954 sijoittuva loppuosa antaa lukijalle tilaisuuden itse pohtia, mikä on fiktiota ja luo jylhän uskottavan taustan kuvaukselle Mannerheimin hautajaisista, joissa Martha Gellhorn ei ole voinut olla läsnä, mutta kuvaus on totta.
Kirjan alkuosassa siis Mannerheim vuonna 1948 on Yhdysvaltojen tiedustelupalvelun kohde - tarinaa kertovat Martha, joka on värvätty tekemään Hollywoodille elokuvakäsikirjoitus Mannerheimista, Aladar Paasonen virallisen elämäkerran kirjoittajana ja Mannerheim itse, jonka mielipiteet ovat herkullisia. Ukkoa ei huijata hetkeäkään. Loppuosassa - Raittilan puheenvuoron jälkeen - ollaan vuodessa 1950, ja lopulta vuonna 1954 Martha antaa Paasoselle silminnäkijäkuvauksensa hautajaisista - kukaan ei ole suostunut ostamaan hänen reportaasiaan, koska kukaan ei enää ole kiinnostunut Mannerheimista.
Vuonna 1950 Mannerheim alkaa jo ajelehtia henkisesti. Kuvaan tulee myös Ernest Hemingway, ilmeisen fiktiivinen henkilö - kävikö Mannerheim todella vuonna 1950 Venetsiassa, vai onko se tarinaa? Joka tapauksessa Martha sanoo Hemingwaylle: "Jos olet kiinnostunut Pietarista [1918], sinun olisi parasta mennä heti puhumaan ukolle - hän uskoo olevansa siellä." Pikku sivuhuomautus: Vuonna 1950 Martha ei todennäköisesti olisi käyttänyt kaupungista nimeä Pietari - hän olisi puhunut Leningradista.
Upea, monitasoinen kirja, jossa lukija saa itse koetella kykyään erottaa faktaa ja fiktiota. Iäkäs Mannerheim hykertelee.
posted by Mette | 2:58 AM
2 Comments:
Sääntöihin näyttää kuuluvan, että näistä myös ilmoitetaan... tiedoksesi siis, että laitoin sinulle tunnustuspalkinnot kiertoon :-) Kiitos hienosta blogista!
Kiitoksia huomionosoituksesta. Tuntuu aina hyvältä, kun saa tunnustusta!
Post a Comment
<< Home