Omar Khaijam: Teltantekijä - Viisaan viini

Omistamani kokoelma, jonka taas kerran olen lukenut, on julkaistu vuonna 1981. Siinä on Toivo Lyyn käännös "Teltantekijä" vuodelta 1949, joka on varustettu Unto Kupiaisen esipuheella, ja Toivo Lyyn "Viisaan viini" vuodelta 1955. Kirjan on kuvittanut Riikka Juvonen.

Selvitän ensin tieltäni kuvituksen. Pidän Riikka Juvosen piirroksista, mutta tässä painoksessa kuvitus on osittain liian - hmmm - karua. Se ei vastaa näkemyksiäni Omar Khaijamin runoista. Tyylikkyys on syrjäyttänyt tunnelman.

Toivo Lyyn käännökset sen sijaan ovat mieleenpainuvia, varsinkin vanhemmassa "Teltantekijä"-kokoelmassa. "Viisaan viini" on osittain epäselvä - onko Lyy siten väsynyt vai onko käännösaikaan löydetty uusi kokoelma alkuperäistä Khaijamia ollut hankalampaa kääntää. "Teltantekijä" on, kuten Unto Kupiainen esipuheessaan kertoo, käynyt läpi länsimaisia tulkintoja (kuuluisa Fitzgeraldin "Rubayat" ensimmäisenä), ja Lyy on käyttänyt näissä runoissa sekä englanninkielisiä että saksankielisiä käännöksiä. Tulos on korvaa ja ajatusta hivelevää:

Kuin vierii virta, aavikolla tuuli puhaltaa,
niin päivistäni tänään taas päivä katoaa.
Mut milloinkaan en murehtinut ole päivää kahta:
en päivää, joka jäi jo taa, en päivää tulevaa.

Myös "Viisaan viinin" kaksoissäkeistöissä on monta mieleen painuvaa säettä:

Kun emme millään muutetuksi saa
osaamme täällä, emme pisaraa
lisätä siihen, siitä vähentää,
niin hullua on surra, murjottaa.

Me elämäämme emme milloinkaan
et sinä enkä minä, muovaamaan
niin omin käsin, omaan kaavaan pääse
kuin lapsi muovaa vahakuviaan.

Niuhoaminen sikseen - olen kulkenut aivan nuoresta asti Omar Khaijamin kanssa käsi kädessä ja lepuutan varmaan loppuuni asti mieltäni hänen kanssaan samoilla poluilla:

Sain elon tiellä ihmisiä monta tuttavaksi,
mut onnellisia näin lajia vain kaksi:
oli toinen tarkoin selvillä hyvästä ja pahasta,
ja toinen niistä hullua ei tullut hurskaammaksi.