Douglas Preston - Lincoln Child: Kuoleman asetelma
Toinen suomennettu Pendergast-kirja (ensimmäinenhän oli "Ihmeiden kabinetti"). Tällä kertaa ollaan vähän enemmän maan päällä (tai oikeastaan myös maan alla - tärkeänä tekijänä on kalkkikiviluola). Kuolemantapauksia riittää, samoin tornado ja muita luonnon merkillisyyksiä.
Kansasissa, Medicine Creek -nimisellä pikkupaikkakunnalla, eletään jännityksen aikoja. Kaupungin ainoa toimeentulon lähde on kalkkunatehdas - eläviä kalkkunoita sisään ja eineksiä ulos. Kaupungin ympäristö kasvaa bioetanoliksi tarkoitettua maissia. Ankeaa - ja paljon karmivampaa kuin cheyenneaaveet tai edellisen kirjan New Orleans-perintö. Harvoin löytyy kauhukirjasta pahempaa ympäristöä kuin automatisoitu kalkkunatehdas.
Nyt kaupunkiin suunnitellaan muuntomaissin koepeltoa, eivätkä paikkakuntalaiset ollenkaan pidä siitä, että aletaan löytää hyvin bisarreilla tavoilla tapettuja ihmisiä, joiden kuolemat yhdistyvät kaupungin vanhimpiin kuuluvaan perimätietoon. Sisällissodan jälkeen Medicine Creekiin oli majoittunut todella häijy rosvokopla, mutta keskeltä tomumyrskyä leiriin ilmestyi tyhjästä cheyenne-intiaanien joukko, teurasti kaikki (paitsi yhden silminnäkijän) ja katosi yhtä salamyhkäisesti. Uusien vainajien löytöpaikoilla on 1800-luvun cheyenne-esineistöä.
Murhat vetävät luokseen myös lomalla olevan mustapukuisen miehen, FBI-erikoisagentti Pendergastin. Avukseen hän saa vain Corrien, juopon äitinsä kanssa asuntovaunualueella elävän goottitytön, joka on jo valmiiksi sheriffin silmätikku. Mitä oudoin pari...
"Kuoleman asetelma" ei mene yhtä lujaa laidan yli kuin "Ihmeiden kabinetti", mutta varsinkin loppukohtaus sai väkisinkin sanomaan "Vou". Toivottavasti Pendergast jatkaa merkillisiä ilmaantumisiaan - kirjassa on viitteitä jatko-osista.
Kansasissa, Medicine Creek -nimisellä pikkupaikkakunnalla, eletään jännityksen aikoja. Kaupungin ainoa toimeentulon lähde on kalkkunatehdas - eläviä kalkkunoita sisään ja eineksiä ulos. Kaupungin ympäristö kasvaa bioetanoliksi tarkoitettua maissia. Ankeaa - ja paljon karmivampaa kuin cheyenneaaveet tai edellisen kirjan New Orleans-perintö. Harvoin löytyy kauhukirjasta pahempaa ympäristöä kuin automatisoitu kalkkunatehdas.
Nyt kaupunkiin suunnitellaan muuntomaissin koepeltoa, eivätkä paikkakuntalaiset ollenkaan pidä siitä, että aletaan löytää hyvin bisarreilla tavoilla tapettuja ihmisiä, joiden kuolemat yhdistyvät kaupungin vanhimpiin kuuluvaan perimätietoon. Sisällissodan jälkeen Medicine Creekiin oli majoittunut todella häijy rosvokopla, mutta keskeltä tomumyrskyä leiriin ilmestyi tyhjästä cheyenne-intiaanien joukko, teurasti kaikki (paitsi yhden silminnäkijän) ja katosi yhtä salamyhkäisesti. Uusien vainajien löytöpaikoilla on 1800-luvun cheyenne-esineistöä.
Murhat vetävät luokseen myös lomalla olevan mustapukuisen miehen, FBI-erikoisagentti Pendergastin. Avukseen hän saa vain Corrien, juopon äitinsä kanssa asuntovaunualueella elävän goottitytön, joka on jo valmiiksi sheriffin silmätikku. Mitä oudoin pari...
"Kuoleman asetelma" ei mene yhtä lujaa laidan yli kuin "Ihmeiden kabinetti", mutta varsinkin loppukohtaus sai väkisinkin sanomaan "Vou". Toivottavasti Pendergast jatkaa merkillisiä ilmaantumisiaan - kirjassa on viitteitä jatko-osista.
0 Comments:
Post a Comment
<< Home