Dean Koontz: Pako

Tutunoloista Koontzia. Amerikkalainen perusmies, karhumainen ja kiltti, tällä kertaa muurari ammatiltaan. Tapaa istua kantapubissaan niin huomaamaattomana kuin harmaakarhun kokoinen mies voi. Sitten yhtenä iltana baariin tulee mies ja erehtyy Tim Carrierin henkilöllisyydestä - tunkee hänelle kirjekuoren, jossa on kauniin naisen valokuva ja osoite ja iso pino rahaa, ja ilmoittaa, että toinen puoli rahoista tulee, kun nainen on kuollut.

Seuraavaksi tulee sisään toinen mies. Tim päättelee, että tämä on se palkkamurhaaja, jota ensimmäinen odotti, antaa rahat (mutta ei valokuvaa eikä osoitetta) ja ilmoittaa keikan peruuntuneen. Toinen mies ei suostu peruutukseen, vaan lähtee jahtaamaan Timiä ja tuntematonta naista. Tim löytää naisen ensin, ja siten lähdetään pakoon.

Tietenkään Tim ei ole sitä, mitä kuvitellaan. Ei ole nainenkaan. Tarina on kuitenkin kunniallinen perusmies vastaan tuntematon, lähes kaikkivaltias uhka. Ei mitään erityisen outoa, mutta jonkinlaista pehmonallekamaa ja aivan riittävän vauhdikasta menoa. Ei yliluonnollista, vain vanhoja esikaupunkipainajaisia.

Luettava. Jotenkin miellyttävä - jopa herttainen jännäriksi, jossa sentään tapetaan ja kuollaan. Hiukan kuin äidin omenapiirakka (tjaa - tarinassa ON omenapiirakkakin).