R.A. MacAvoy: The Grey Horse

Kun Irlantia hallitsivat anglo-irlantilaiset tilanherrat ja hallitus metsästi "seditionisteja" eli itsenäisyyden tavoittelijoita, hevostenkasvattaja Anraí O Reachtaire näki kukkulalla aidon harmaan Connemaran ponin. Poni oli komea näyte lajissaan, ori, mutta Anraí ei tuntenut sitä, mikä oli ihme ja häpeä, koska Anraí tunsi jokaisen ponin ja hevosen Carraroen kaupungissa ja sen ympäristössä. Niinpä Anraí meni tekemään tuttavuutta ponin kanssa ja luiskautti köysiriimun sen kaulaan. Hän ei tarkoittanut mitään pahaa, mutta hän arveli, että niin komean ponin piti kuulua jollekulle, joka olisi pahoillaan eläimensä karkaamisesta.

Anraí koki kummia. Poni oli púca, hevoshaltia (irlantilainen haltija, joka muuttaa muotoaan ihmisestä eläimeen; Shakespearen Puck on kaukainen kaiku púcasta), ja sitomalla sen köysiriimulla Anraí sai sen palvelemaan itseään. Carraroen elämä vilkastui melkoisesti, ei vain púcan, Ruairí MacEibhirin, Tuulen ja Graniitin pojan vuoksi, vaan koska Ruairí oli rakastunut Seán Standúnin komeaan tyttäreen Mhairéen, koska seurakunnan pappi oli salainen seditionisti, kuten myös Mhairé, ja koska Anraín kelvoton poika karkasi armeijasta ja teki raskaaksi Mhairén vaalean sisaren Eibhlinin, ja koska tilanherra Blondellin poika Toby karkasi kukkuloille, ja... No niin, Carraroe ei koskaan unohtanut Anraín kilparatsastusta Blondellin täysveristä vastaan eikä mitä siitä seurasi, ei renki Ruairín uutta taloa eikä Anraín pojan häpeällistä käytöstä.

Eräs lempikirjoistani, miten usein sen luenkin. Ei välttämättä maailmankirjallisuuden suuria teoksia, mutta viehättävä.