Neil Gaiman: Hautausmaan poika

Gaiman on kirjansa jälkilauseessa maininnut olevansa suunnattomassa kiitollisuudenvelassa Rudyard Kiplingin kirjalle "Viidakkokirja". Ei voi olla huomaamatta. Pari lukua kokonaisia lauseita myöten ja koko kirjan rakenne ovat kaiken velkaa Kiplingille. Tämä ei ole moite, koska pidän itsekin paljon "Viidakkokirjasta", ja ymmärrän kiusauksen siirtää tarina toiseen paikkaan ja aikaan.

Eikku-nimen saanut poikalapsi pääsee vahingossa pakoon kylmäveriseltä murhaajalta, joka tappaa hänen koko perheensä. Parivuotias taapero päätyy vanhalle hautausmaalle, jossa aaveet kokoontuvat ja päättävät tehdä hänestä kunniakuolleen. Nimekseen hän saa Ei-kukaan Owens (Owensin aavepariskunta adoptoi hänet; Ei-kukaan lyhenee Eikuksi.)

Eikun holhooja, kasvattaja ja ruokkija on vampyyri Silas. Ystäviin kuuluu myös teini-ikäisenä surmattu noita, Silaksen opettajaksi hankkima ihmissusi, neiti Lupescu, ja tietenkin hautausmaan kaikki kuolleet. Eikku joutuu moniinkin pulmiin opetellessaan samaan aikaan ihmiseksi ja kunniakuolleeksi, ja lopulta hän joutuu myös vastakkain perheensä murhaajien kanssa.

Kirjassa on tyylikäs ja aiheeseen sopiva kuvitus, jonka piirtäjä on Dave McKean.