Richard Dalby (ed): Victorian Ghost Stories
Kun naiset alkoivat ansaita elantoaan kirjoittamalla 1700-luvun lopulta alkaen, he tekivät sen kirjallisen kentän marginaalissa; romaaneilla (Jane Austen; romaanit eivät vielä olleet yleisiä), kauhukirjallisuudessa ja kummitustarinoissa.
Erityisesti kummitustarinoita julkaistiin aikakauskirjoissa, ja niihin monen naiskirjailijan tarinat ovatkin kadonneet, huolimatta korkeatasoisesta laadustaan. Nykyaikana näitä tarinoita on alettu arvostaa ja julkaista. Richard Dalby on eräs editoija, joka on keräillyt tätä kirjallisuutta ja "Victorian Ghost Stories" on korkeatasoinen antologia.
Tarinoille on yhteistä se, että ne tuovat kauhun tavallisen perhe-elämän ytimeen pahojen paronien italialaisista linnoista (joissa kauhukirjallisuus viihtyi). Vernon Lee tosin sijoitti mainetta saaneet tarinansa Italiaan, mutta siellä lomailevien englantilaisten elämänpiiriin samoin kuin antologian Amelia Edwardsin ja Ella d'Arcyn kertomukset. Useimmat muut koskevat kuitenkin juoruilevia perheitä, kapinallisia poikia, lastenhoitajia ja ehdottomat suosikkini, Margaret Oliphantin "The Open Door" kuvaa isän huolta lapsestaan ja Lanoe Falconerin "Cecilia de Noel" näyttää usean kertojan voimin ja aavetarinan kautta unohtumattoman naisen muotokuvan. Mary Wilkinsin "The Vacant Lot" kuvaa mahdollisimman arkisen kummittelun: tyhjällä tontilla nkyy varjoista, että pyykkiä ripustetaan, vaikka itse pyykkiä ei näy, ja tutkimaan lähtenyt nainen saa naamaansa läpsäyksen märästä lakanasta, jota ei ole. Huh.
Erityisesti kummitustarinoita julkaistiin aikakauskirjoissa, ja niihin monen naiskirjailijan tarinat ovatkin kadonneet, huolimatta korkeatasoisesta laadustaan. Nykyaikana näitä tarinoita on alettu arvostaa ja julkaista. Richard Dalby on eräs editoija, joka on keräillyt tätä kirjallisuutta ja "Victorian Ghost Stories" on korkeatasoinen antologia.
Tarinoille on yhteistä se, että ne tuovat kauhun tavallisen perhe-elämän ytimeen pahojen paronien italialaisista linnoista (joissa kauhukirjallisuus viihtyi). Vernon Lee tosin sijoitti mainetta saaneet tarinansa Italiaan, mutta siellä lomailevien englantilaisten elämänpiiriin samoin kuin antologian Amelia Edwardsin ja Ella d'Arcyn kertomukset. Useimmat muut koskevat kuitenkin juoruilevia perheitä, kapinallisia poikia, lastenhoitajia ja ehdottomat suosikkini, Margaret Oliphantin "The Open Door" kuvaa isän huolta lapsestaan ja Lanoe Falconerin "Cecilia de Noel" näyttää usean kertojan voimin ja aavetarinan kautta unohtumattoman naisen muotokuvan. Mary Wilkinsin "The Vacant Lot" kuvaa mahdollisimman arkisen kummittelun: tyhjällä tontilla nkyy varjoista, että pyykkiä ripustetaan, vaikka itse pyykkiä ei näy, ja tutkimaan lähtenyt nainen saa naamaansa läpsäyksen märästä lakanasta, jota ei ole. Huh.
0 Comments:
Post a Comment
<< Home