W.G.Sebald: Saturnuksen renkaat

Kirjan mietiskelevä kertoja - todennäköisesti kirjailija itse - on elokuussa 1992 vaeltamassa Suffolkin kreivikunnan halki. Hän pohtii matkalla kohtaamiaan maisemia ja rakennuksia, niihin liittyviä historiallisia tapauksia ja henkilöitä ja antaa ajatustensa harhailla aiheesta toiseen - siilin luonnonhistoria, Schipholin lentoasema ja Omar Khaijamin runojen kääntäjä kiinnittävät hänen mieltään yhtä voimakkaasti. Yhdistävänä tekijänä on eräänlainen melankolinen tuhon ja menetyksen tunnelma.

Kirjan polveilu on tyynnyttävää ja soveliasta lueskeluun sateisena kesäiltana tai syyspimeän myötä. Lukijan on syytä varata rauhallista aikaa, koska kirjan kappalejako tekee vaikeaksi keskeyttää lukemista jonkin ulkoisen syyn ilmetessä. Lempeä alakulo on sovelias mielentila Sebaldin mietiskelyä seuratessa.