Enrique Moriel: Ajattoman kaupungin varjot

Pettymys koko kirja. Joku arvostelija viittasi "gootitlaiseen kauhuun", takakansi väittää kirjan olevan "mestarillinen seikkailukertomus". Ja katin kontit.

Kirja on "Peukaloisen retket" barcelonalaisittain, eli oppikurssi Barcelonan kaupungin historiasta ja matkailunähtävyyksistä ohuesti verhoiltuna jonkinlaiseksi romaaniksi. Henkilöitä ei voi kutsua edes yhden ulottuvuuden henkilöiksi; he ovat kirjailijan yritys muuttaa juttu joksikin muuksi kuin yhden kirjoittajan esseeksi. Kaikki puhuvat yhdellä äänellä ja ovat väittelevinään roomalaiskatolisen uskonnon teologiasta. Ei edes osu Suomessa oikeaan uskontoon! Tämän homman taisi hoidella jo Luther - kuuliaisuus kirkolle vastaan opinkappaleista keskustelu. Ja Aika vastaan Ikuisuus. Parissa kappaleessa kirjoittaja muistaa, että tämän pitäisi olla jonkinlainen romaani, ja heittää sekaan jonkinlaisia kauhuelementtejä, mutta unohtaa ne saman tien. Ajaton Mies ja Toinen ja ties mitä filosofista. Huh. Aikansa voi käyttää paremmin vaikka lättyjä paistamalla. Tai rannalla makaamalla.