P.D.James: Yksityispotilas

Jamesin Dalgliesh-kirjoissa on todella ihailtavia esimerkkejä niin juonen kuin henkilökuvauksenkin kannalta. Valitettavasti viimeisimmissä tuntuu taso laskeneen. Ei siis moneen muuhun kirjoittajaan verraten, vaan varhaisempiin Jamesin kirjoihin.

"Yksityispotilas" on näitä kylmempiä ja veltompia tapauksia. On mukava todeta, että Dalgliesh on saamassa yksityiselämänsä järjestykseen (hän on menossa naimisiin), mutta poliisitutkinta vähän jolkottelee. Ensimmäinen murhauhri jää henkilönä puolitiehen - tuntuu, että ainesta olisi, mutta sitten hänet vain murhataan ja siinä se. Rhoda Gradwyn, tutkiva journalisti, on päättänyt leikkauttaa plastiikkakirurgilla kasvoistaan rumentavan arven, jota hän on sietänyt yli kolmekymmentä vuotta. Hän valitsee arvostetun kirurgin, joka ottaa vastaan yksityispotilaita omistamassaan kartanossa. Kartano ja sen henkilökunta kuvataan hyvin, mutta viileästi; lopulta ei tunnu kovin tärkeältä, miten heidän kaikkien käy murhan jälkeen - Rhoda tietenkin murhataan kartanossa. Motiivia etsitään Rhodan kirjoittamista jutuista. James koettaa mutkistaa tarinaa kiviympyrällä, jossa on joskus poltettu noita, mutta liittymä ei ole oikein luonteva. Adam Dalglieshin morsiamen lesboystävä ja tämän raiskattu puoliso lisäävät Dalglieshin paineita; hänen pitäisi revetä myös raiskaustutkintaan. Ei oikein istu tämäkään juonikäänne, kun raiskaajan etsinnässä ei loppujen lopuksi Dalgleishia tarvita.

Sääli. Henkilögalleria on kuin luonnontieteellinen museo; tarkasti piirrettyjä, mutta latteita ja hengettömiä. Heistä olisi saanut jotakin irti, mutta ehkä James ei enää jaksa - hän on sentään syntynyt vuonna 1920 ja siis verraten iäkäs kirjailija.