Christian Jacq: Musta faarao

Nubialaiset todella hallitsivat Egyptiä kokonaisen dynastian ajan; Piankhe (kirjoitetaan myös Pije) todella valloitti Egyptin takaisin libyalaiselta Tefnakhtilta, ja PIankhe todella laajensi Gebel Barkalin Amonin temppeliä. Muilta osin Christian Jacq ei ole kuivassa historiassa pysynytkään.

No, hän teki Ramses-sarjassaan Ramses II:sta yksiavioisuuden ihmeen, joten ei liene ihme, että Piankhekin on paitsi yhden vaimon mies, myös rakastunut vaimoonsa 20 vuoden avioliiton jälkeen. Muuten suorastaan hykerryttää Piankhen äärimmäinen hurskaus. Hänellä on kuitenkin Amon puolellaan ja hän voittaa kaikki taistelunsa (tämä ei ole edes juonipaljastus, vaan ilmiselvää alusta asti).

Tavallaan käy sääli Piankhea. Siinä, missä Ramses II:lla oli puolellaan leijona, norsu ja kyky katsoa suoraan aurinkoon, Piankhella on faaraorotta ja hevonen. Toisaalta Tefnakht ei ole sellainen vihollinen kuin Ramseksella oli.

Säälittää; Ramses teki niin kovasti töitä viiden kirjan sarjan ajan pitääkseen Egyptin turvassa, ja 500 vuotta myöhemmin koko homma on palikoina ja Piankhen on aloitettava aivan alusta. Silti ruoka ja viini ovat edelleen maukkaita, tytö auliita ja aurinko paistaa huikaisevalta taivaalta, ja Niili nousee tottelevaisesti faaraon pyynnöstä. Mitä muuta voi elämältä odottaa?