China Mieville: The Scar

Ensimmäisen henkeä haukkomaan panevan järkytyksen jälkeen, jonka "Perdido Street Station" aiheutti, olen ilmeisesti tottunut China Mievillen barokkiseen tyyliin ja ällistyttävään fantasiarikkauteen. Siitäköhän johtuu, vai meriaiheesta (olen aina pitänyt kovasti meriseikkailuista), että pidin tästä vielä enemmän.

Tapahtumat näytetään pääasiassa Bellis Coldvinen näkökulmasta. Bellis on eräänlainen Jane Eyre -tyyppi, joka on palkkautunut rangaistusvankeja Australiaan vievään laivaan tulkiksi, koska häntä ajetaan takaa. (Australia on luonnollisesti vertaus; Mieville käyttää Englannin historiaa kirjoissaan yllättäväksi muunneltuna). Merirosvot ryöstävät laivan, ja sen jälkeen seikkailut muuttuvat yhä henkeäsalpaavammiksi. Darwin-tyyppinen luonnontieteilijä, vampyyrejä , verenhimoisia moskiittonaisia, kansainvälinen vakooja... kaikkea, mitä voi pyytää.

"Perdido Street Station" käsitteli kriisejä (ja siinä rakennettiin kriisikonetta). "The Scar" käsittelee mahdollisuuksia (ja luonnollisesti siinä on mahdollisuuskone). Nimi kertoo; kaikilla kirjassa on - tai tulee matkan varrella - arpia, fyysisiä ja henkisiä. Jopa planeetalla on arpensa. Rakkaus arpeuttaa. Niin tekevät myös kunnianhimo ja viha. Haavat voivat parantua, arvet jäävät...