Anna Jansson: Vaitelias jumala

Anna Janssonin Maria Wern -sarjaa. Alan kyllästyä näihin. Anoppi on iljetys, aviomies epäluotettava, lapset kipeitä, sovinistisika töissä äyskii kerrassaan liioiteltuun tapaan. Lisäksi tässä kirjassa Anna Jansson on niin mielistynyt sijoittamaan murhat viikinkien jumalmaailmaan, että hän on kadottanut kaiken uskottavuuden. Juttu on puiseva ja hölkkää puujaloilla eteenpäin; murhaaja on sellainen sekopää, että on mahdotonta uskoa kenenkään pitäneen häntä vuosikausia normaalina ihmisenä. Lopulta vielä "ihmiset tietävät, mutta eivät kerro joistakin merkillisistä syistä" -tarinankuljetus hukkaa lopullisesti pohjan altaan, kun kunnialliset ihmiset ovat pitäneet vuosia salassa joukon murhia. Perusteena se, että he "ymmärtävät sen ressukan ajatustapaa".

Minä ottaisin eron miehestä, joka vaihtaisi perheen ainoan auton täytettyyn hiirihaukkaan.

Kurjaa, kurjaa, ylen määrin kurjaa.