Anna Jansson: Jäljet lumessa

Anna Janssonin maailmassa kaikki ihmiset omistautuvat tekemään toisten elämästä helvetin. Mitä kunniallisempi ihminen, sitä sietämättömämpi. Tässä kirjassa ainoa miellyttävä - paitsi tietysti pyhimysmäinen naispoliisi - on "alan mies" lempinimeltään Majoneesi. Hänellä ei ole muuta pyrkimystä kuin päästä vankilaan jouluksi. Muut ihmiset juoruavat, loukkaavat, eristävät heikommat joukosta. Jopa satunnaiset tapaamiset ovat vastenmielisiä; kaksi naista junassa täyttää sanaristikkoa kovalla äänellä väärin, kunnes kärsivä kanssamatkustaja huutaa: "Miksi ette voi terrorisoida ympäristöänne puhumalla kännykkään, kuten tavalliset ihmiset?" Jolloin naiset poistuvat loukkaantuneina ravintolavaunuun, koska "jotkut ihmiset eivät kerta kaikkiaan tiedä, miten käyttäytyä".

Varsinainen tarina alkaa äärettömän vastenmielisestä, manipuloivasta papintyttärestä, joka löytyy kuolleena. Tai oikeastaan opettajasta, joka tekee itsemurhan juorujen vuoksi. Sitten kahlataan koulun ja Internetin chat-linjojen likaisessa maailmassa kuolemasta toiseen. Siinä sivussa naispoliisi Maria Wern joutuu hoitaman lapsia, pesemään pyykkiä, sietämään anoppiaan, hoitamaan työttömäksi joutunutta miestään ja kärsimään vaihdevuosia ja bulimiaa potevaa työtoveriaan. Tuli ankea olo.