John Hersey: Hiroshima

Tätä kirjaa mainostettiin "parhaana Hiroshima-aiheisena dokumenttina". Minusta kirja oli suuri pettymys.

Kun halutaan tietää jotakin Hiroshimasta, halutaan mielestäni tietää kaksi asiaa: mitä oikeastaan tapahtui, täsmälleen, ja miltä se tuntui. Hersey ei vastaa kumpaankaan kysymykseen. Alussa on lyhyt, kuivakka selostus muutaman Hiroshiman henkiinjääneen kokemuksista - lähinnä poliisiraportin luonteisesti. Sitten seurataan heidän elämäänsä edelleen raporttityyliin. Koko Hiroshima saadaan tuntumaan normaalilta liikenneonnettomuudelta - liikenneonnettomuuksienkin kuvauksiin saadaan enemmän tunnetta ja empatiaa.

Se se on. John Herseyltä puuttuu täydelleen empatia.

Paras lukemani Hiroshima-dokumentti on edelleen se ensimmäinen, joka iski suoraan silmien väliin: Hachiya Michihiko: Hirosiman päiväkirja. Kun haluaa tietää, miltä se tuntui ja mitä sen jälkeen tapahtui, voi lukea Masuji Ibusen romaanin "Musta sade". Atomipommin etiikka tulee parhaiten esiin Peter Englundin esseekokoelmassa "Kirjeitä nollapisteestä". Herseyn voi unohtaa.