Mihail Bulgakov: Saatana saapuu Moskovaan

Vanha klassikko, jota luen uudelleen aina muutaman vuoden välein. Nyt taitaa jo tulla liian monta lukukertaa, koska kirjan ärsyttävät piirteet alkavat vaivata. Ärsyttävimmät ovat tietenkin painoksessa kursivoidut, Stalinin aikaan sensuroidut kohdat. Ne tökkäävät silmään. Ymmärtääkseni kirjasta on otettu uusi painos ilman kursivointeja, ja suosittelen sitä jokaiselle ensikertaiselle lukijalle.

Toinen härnäävä piirre on se, että kirjassa on itse asiassa kaksi loppua ihmispäähenkilöille. Ensimmäisessä Azazello siististi tappaa molemmat; toisessa salainen poliisi etsii heitä ja uskoo rosvojoukkion ryöstäneen heidät. Nämä loput eivät sovi yhteen. Syntyy epäilys, että Bulgakov joko ei pystynyt päättämään, tai sitten hänet taivuteltiin kirjoittamaan vielä hiukan lisää lukijoiden iloksi.

Ärsytyskohdista huolimatta kirja on yhä sama hämmentävä kuvaus Stalinin ajan Moskovan kuohunnasta, poliittista ironiaa ja vakavaa mietiskelyä. Siinä elävät niin Annuska, joka kaatoi auringonkukkaöljyn, kuin Banga, suippokorvainen koira (ja se kanttiininpitäjä, joka myi "toisen tuoreusasteen" kalaa). Tätä suosittelisin niille, jotka ovat joutuneet nykyisen fantasiatulvan viemäksi ja luulevat, että ainoaa oikeaa fantasiaa on ratsastelu peikkojen seassa edistämässä Hyvää ja vastustamassa Pahaa ja lopulta pelastamassa maailmaa.