Karin Slaughter: Sokaistu

Luulin ensin, että tässä on taas yksi sarjamurhakirja, luistavasti tehty, kammottavia yksityiskohtia, joita nykyään tunnutaan tarvittavan. Sitten huomasin, että kirja on hyvä. Henkilöt ovat tasapainossa; tarkoitan, että heidän yksityiselämänsä sulautuu toimintaan luontevasti ja he ovat sopivan persoonallisia tuntuakseen oikeilta ihmisiltä. Edelleen kyllä ihmettelen, mihin asti kirjailijat menevät kilpaillessaan keskenään mahdollisimman perversseistä sarjamurhista.

Sokea nainen on raiskattu ja viillelty huoltoaseman vessassa. Naislääkäri saapuu paikalle, mutta ei ehdi pelastaa uhria. Lääkärin ex-aviomies on pikkukaupungin poliisipäällikkö, murhatun sisar on poliisi. Kun yliopistosta ilmoitetaan nuoren naisen kadonneen, juttu alkaa käydä vielä pelottavammaksi. Naislääkäri saa outoja postikortteja, joissa on raamatunlauseita, uhrit on ristiinnaulittu. Onko lääkäri seuraava kohde? Huoltoaseman mustan apumiehen ikkunaan heitetään kivi, jonka ympäri on kiedottu rasistinen viesti. Etelän pikkukaupungin ihmiset alkavat vilkuilla toisiaan...