Bert Axell ja Hideaki Kase: Kamikaze

Kattava, monipuolinen ja erittäin luettava kirja japanilaisista itsemurhalentäjistä. Tähän asti ei olekaan tuotu esiin japanilaisten näkökulmaa. Amerikkalaisten hämmingin tuo parhaiten esiin seuraava nuoren amerikkalaisen mielipide:

Ollessani kaksikymppisenä palveluksessa Tyynellämerellä en nähnyt mitään muuta kuin idiootteja [kamikazelentäjiä], jotka tappoivat itseään. En voinut ymmärtää sitä mitenkään muuten. Kun kaksikymppisenä näkee jonkun rysähtävän taivaalta lentokoneella lähinnä upottamaan laivaa tai mihin hän sitten onkin hyökkäämässä, ja sitten epätoivoissaan törmää lentokoneella laivaan, luulee, että hänen päässään liikkuu jotain, mitä hänen päässään ei liiku. Sitten 60 vuotta myöhemmin tajuaa, että se, mitä luulit, ei liikkunut ollenkaan hänen päässään.

Jälkiosassa muistutetaan, että kaikilla sotivilla osapuolilla oli omat kamikazensa; venäläiset ja saksalaiset antoivat lentäjilleen käskyn törmätä, jos muu ei auta, ja liittoutuneiden Jäämeren-saattueiden tukena oli katapulttikoneita, joiden lentäjillä ei ollut mitään selviytymisen mahdollisuuksia.

Hankalaan kysymykseen, olivatko nuoret lentäjät vapaaehtoisia vai käsketty tehtävään ilman valinnan varaa, ei tästäkään kirjasta saa yhtenäistä kuvaa, koska vastaus ei ilmeisesti ole yksiselitteinen. Aivan ensimmäinen kamikaze-hyökkääjä ei ollut vapaaehtoinen, mutta myöhemmin tehtävästä kilpailtiin ja kirjassa esitettyjen kertomusten mukaan mitä selvemmäksi Japanin tappio tuli, sitä halukkaampia lentäjät olivat törmäämään vihollisaluksiin - tuskin he kuitenkaan olisivat tulleet hengissä takaisin. Parissa tunnetussa tapauksessa lentäjät jopa ottivat morsiamensa mukaan yksisuuntaiselle retkelleen.