William Shakespeare: Troilus ja Cressida

Näytelmä on Shakespearen synkimmältä kaudelta. Jotkut ovat väittäneet, että Cressida on Shakespearen "tumman naisen" kuva. Siinä tapauksessa nainen oli juuri pettänyt häntä. Rakkaustarinana näytelmä on oudon epätyydyttävä; Cressida antautuu Troilukselle, joutuu vaihdetuksi vankiin ja päätyy kreikkalaisten leiriin. Hän antautuu kreikkalaiselle Diomedeelle, ja Troilus vakoilee tilannetta. Mitään loppuratkaisua ei tule; viimeisessä näytöksessä keskitytään Hectorin kuolemaan - joka sekin on kunniaton; Hector on riisunut aseensa ja kypäränsä, kun kreikkalaiset hyökkäävät joukolla hänen kimppuunsa ja surmaavat hänet.

Mitään ylpeyttä, kunniaa ja moraalia ei ole missään. Troijalaisten puolella naiset vahtivat miehiä ja heittelevät kaksimielisiä vitsejä. Troijan aateliset pohtivat vakavissaan pitäisikö Helena palauttaa, mutta toteavat, että vaikka hän on lutka, hänen vuokseen on jo liikaa taisteltu. Kreikkalaiset yllyttävät sankareitaan toisiaan vastaan saadakseen valtaa. Achilles on avoimesti homoseksuaalisessa suhteessa Patrocluksen kanssa, vaikka vannoo rakkautta Troijan prinsessaan. Edes Paris ei ryöstänyt Helenaa rakkaudesta, vaan kostaakseen kreikkalaisille tätinsä ryöstön. Millään ei ole arvoa. Kuten Thersites sanoo:

Irstautta, irstautta! Aina vain sotaa ja irstautta! Mikään muu ei nykyään ole muodissa.