Stella Rimington: Riskirajoilla
Jännityskirja, jossa jahdataan terroristeja. Kirjalle antaa väriä alan tuntemus; kirjoittaja on vuosia työskennellyt MI5:ssä, Englannin Salaisessa Palvelussa. Mitään James Bond -hommaa se ei ole, vaikka täysi tappamisvalmius järjestöllä tuntuu olevan. Pääsyvaatimuksena eivät ole punaiset urheiluautot, vaan näkymättömyys ja huomaamattomuus. Tutkija kehittää useimmiten "kiukkuinen kotirouva" -tyylin, joka on täysin näkymätön.
Toinen ilmiö on se, että 80% ajasta (vaikka jahdataan ihmisiä tappavia terroristeja) kuluu tietojen panttaamiseen kaikilta muilta. Piilottelussa ovat mukana MI5, MI6, poliisi, armeija ja amerikkalaiset, ja vielä omien yksiköiden kiipivät työtoverit, kateelliset alaiset ja niuhottavat esimiehet. Donitseja ei syödä, mtuta muuten kuluu olutta ja roskaruokaa. Merkillistä, että jotakin saadaan tehdyksi.
Kaiken tämän jälkeen juttu on merkillisen tavanomainen. Odottaisi vähintäänkin apokalyptistä loppukohtausta. Tyyli on kuitenkin "tällä tavalla maailma loppuu; ei pamahda, vingahtaa".
Toinen ilmiö on se, että 80% ajasta (vaikka jahdataan ihmisiä tappavia terroristeja) kuluu tietojen panttaamiseen kaikilta muilta. Piilottelussa ovat mukana MI5, MI6, poliisi, armeija ja amerikkalaiset, ja vielä omien yksiköiden kiipivät työtoverit, kateelliset alaiset ja niuhottavat esimiehet. Donitseja ei syödä, mtuta muuten kuluu olutta ja roskaruokaa. Merkillistä, että jotakin saadaan tehdyksi.
Kaiken tämän jälkeen juttu on merkillisen tavanomainen. Odottaisi vähintäänkin apokalyptistä loppukohtausta. Tyyli on kuitenkin "tällä tavalla maailma loppuu; ei pamahda, vingahtaa".
0 Comments:
Post a Comment
<< Home