Gita Mehta: Joen sutra

Tarinan kertojana on maailmasta Narmada-joen rannoille vetäytynyt hallituksen virkamies. Hän kuulee joen luo saapuneiden ihmisten kertomuksia. Kertojat ja kuulija vaikuttavat toisiinsa ja lukijaan hiljaisen mystisesti. Viimeinen kertoja jättää kirjan avoimeksi.

Tarinat ovat rakkaudesta, koska Narmada on rakkauden joki. Vaikka kirja kuvaakin rakkautta ja intohimoa, kohteena on yhtä usein musiikki kuin toinen ihminen. Kertomukset ovat myös hämmentäviä ja häiritseviä - sokean laulajapojan on maksettava hengellään lauluäänensä, joka ylittää ihmisten sietokyvyn. Viimeinen kertomus muistuttaa, että rakkauden joki puhkesi Shiva-jumalan askeesista.

Tämä on haparoivaa arviointia, koska kirja yksinkertaisuudestaan huolimatta aukeaa vain hitaasti. Kuten suomentaja Virpi Hämeen-Anttila esipuheessaan kirjoittaa:

Tarinoiden yksinkertaisuuden ei pidä kuitenkaan antaa hämätä. Niissä on enemmän tasoja kuin uskoisi, ja niiden loppuratkaisut mietityttävät pitkään sen jälkeen kun kirjan on laskenut käsistään. Romaanin esittämät kysymykset elämän suunnasta ja merkityksestä eivät koske vain intialaisia, vaan aivan kaikkia.