George Martin: A Feast for Crows

Martinin "Ice and Fire" -sarjan neljäs osa (suomennoksena osia tulee enemmän). Fantasiakirjat, erityisesti sarjat, ovat nykyään melko ennalta-arvattavia, jopa lapsellisia, ja junnaavat paikoillaan osa osan jälkeen. Niin ei tee Martinin sarja.

Hän kirjoittaa julmaa tarinaa. Tämä voisi olla pala keskiajan verentahrimaa historiaa lukuunottamatta joitakin fantasiaelementtejä, jotka istuvat niin hyvin tarinaan, että vähän matkaa luettuaan ei enää erottele niitä. Fantasiakirjallisuutta aikuisille, ehdottomasti. Martin kuvaa niin laajaa aluetta ja hänellä on niin paljon henkilöitä, että toiset häipyvät välillä näkyvistä (ja toiset katoavat aika äkillisesti, kun heidän matkansa katkeaa jollakin raa'alla tavalla). Jotenkin tarina pysyy koossa ja jatkuu.

En usko, että viides osakaan lopettaa kertomusta, niin monta lankaa on vielä koottavana. Mielenkiinto kuitenkin säilyy, ja kokonaiskuva hahmottuu. Tarinan kaareksi on muodostumassa antiikin tragediat; kaikki tapahtumat johtavat vääjäämättä julmaan loppuun. Tämä kertomus ei voi päättyä hyvin "ja he elivät onnellisesti elämänsä loppuun asti". Kuten historia, "Ice and Fire" alkaa keskeltä kuvaamiensa maiden historiaa ja se varmaan tulee päättymäänkin samoin. Kuten Shakespearen kuningastragediat, joita se suuresti muistuttaa.

Miten jaksan odottaa ensi vuoteen ja seuraavaan osaan?