Karen Joy Fowler: Jane Austen -lukupiiri

Kun kirjalla on tällainen nimi ja aihe, sen pitäisi edes jossakin määrin osoittaa kunnioitustaan suurelle esikuvalleen. Sitä tämä kalifornialaishattara ei tee. Nimellisesti naiset kokoontuvat keskustelemaan Jane Austenin kirjoista, mutta käytännössä he juovat margaritoja ja puhuvat rakkauselämästään. Kaikkea löytyy kuin saippuasarjassa; lesbolaisuutta, avioeroja, romansseja. Tyylikään ei ole austenmaista, vaan luistavaa viihderomaanityyliä.

Kun nyt olen saanut purettua pahimmat, myönnän, että kirjassa on hyvääkin. Sinänsä tyypillisesti paras kohta on se, missä koiria harrastava nainen menee hotellin viikonlopputilaisuuteen ja törmääkin toiseen tapahtumaan, science fiction -coniin. Seuraa koomisia kohtauksia. Jocelyn on livistänyt kesken esitelmästä, jossa meedio on väittänyt välittävänsä kiitollisten lemmikkien viestejä tuonpuoleisesta. Baaritiskille tulee nallekarhumainen mies, jonka Jocelyn luulee puhuvan samasta asiasta:

"Minua taas kismitti eniten se selkärangattomien osuus", nallekarhu sanoi. "Ihminen on kuitenkin sangen kaukana äyriäisestä, ei saisi rinnastaa niin yksiviivaisesti."

Jocelyniä alkoi tosissaan kaduttaa, että oli tullut lähdettyä kesken meedion näytöksestä. Kykenikö äyriäinen ilmaisemaan kiitollisuutta, ja jos kykeni, kuinka paljon? Sellainen ihme olisi totisesti pitänyt nähdä omin silmin. "Välittikö se kaveri myös äyriäisten viestejä?" hän kysyi. Haikaillen.

Science fictionin harrastajana olen itsekin osallistunut tämäntyyppisiin keskusteluihin, samoin hissikohtaukseen näkymättömien vampyyrien kanssa, joten osaan arvostaa. Lopulliseksi arvioinniksi kirjasta: vaikkei se Austenia olekaan, niin pääsee parhaimmillaan lähelle Anne Tyleriä. Hyvä suoritus sekin.