Elizabeth George: Syntisen jäljillä

Elizabeth Georgen laita on kuin Donna Leonin; ihmettelen aina, miksi luen heidän kirjojaan, mutta silloin tällöin tulee tartuttua johonkin heidän tuotteistaan.

Georgen Thomas Lynley on vastenmielisin tapaamistani poliisikirjojen päähenkilöistä. Aatelinen, rikas, komea, itseään täynnä, itsesäälissä piehtaroiva. Itsesääliä löytyy muissakin voi niin aatelisissa Lynleyn seurapiirin henkilöissä. Vastapari Barbara Havers on toiseen suuntaan liioiteltu. Eikö riitä, että Barbara-parka on työväenluokkaa ja köyhä; pitääkö hänen vielä olla ruma, kömpelö, lihava ja täysin ilman pukeutumismakua?

Miksi sitten kidutan itseäni lukemalla näitä tarinoita? Koska juonen kehittely on huippuluokkaa. Vaikka lukisin kirjan toisenkin kerran, huomaan silti unohtaneeni kaikki metkut ja mutkat. Juonen vuoksi, pelkästään juonen vuoksi. Siksi en tästäkään kirjasta paljasta mitään, paitsi että Barbara on Lynleyn syvässä epäsuosiossa ja toinen murhatuista on Lynleyn vanhan työtoverin tytär. Barbara puurtaa väkisin omalla linjallaan kuin bulldoggi ja Lynley ajaa takaa tuulimyllyjä omalla suunnallaan. Ihme, että murhat selviävät. (Ja sivutuotteena opimme jotakin Lontoon alamaailmasta.)