Mark Mills: Kuolema Long Islandilla

Kirjan takakannessa sanotaan:

"Lumoava kirjallinen murhamysteeri huokuu vahvaa tunnelmaa ja film noirin henkeä."

Painotan sanaa "kirjallinen" ja termiä "film noir". Kirjan tapahtumat sattuvat heti sodan jälkeen, ja kirjassa on voimakas aikakauden henki ja mustavalkoisten filmien tunnelma. Suomi-24 keskustelupalstalla käytiin eräässä vaiheessa katkeraa kinaa, kun joku ajoi läpi kantaansa siitä, että jännityskirjat eivät ole kirjallisuutta, vaan jotakin alempaa lajia. "Kuolema Long Islandilla" on ensin kirjallisuutta, vaikka tapahtumien polttopisteenä kuolema onkin.

Kakasi kalastajaa vetää verkkoa. Verkossa on painava saalis. He tuntevat heti, että kaikki ei ole oikein, ja kun saalis nousee maihin, se osoittautuu nuoren naisen ruumiiksi. Nuori nainen on erään Long Islandin raharikkaan tytär. Tästä kohtauksesta kirja alkaa.

Long Island oli 40-luvulla monikerroksinen yhteiskunta. Varakkaat rakensivat sinne kesäkartanoitaan. Kalastajat elivät kylissä, joissa heidän esi-isänsäkin olivat eläneet ja kuolleet satojakin vuosia ja keränneet elantonsa merestä. Vanhempiakin kerrostumia alueella on: montauk-intiaanit olivat menettäneet oikeutensa maahan, kun valkoiset tulivat, kuten kirjan tapahtuma-aikaan köyhät olivat menettämässä oikeuttaan uusille rikkaille. Vanhinta muistoa rannikon elämästä edustaa hiekkaan hautautunut valaan luuranko.

Nuoren naisen kuolema liittyy monimutkaiseen vyyhteen, johon sekaantuu lisääntyvä joukko ihmisiä. Monia muistoja purkautuu, jotkut hyvinkin järkyttäviä. Moni elämä muuttuu. Lopussa, kuten alussakin, työnnetään kalastusvenettä rantatyrskyihin. Viime kädessä meri vallitsee tätä rannikkoa; tragedioita tapahtuu, mutta elämä meren armoilla jatkuu.

Hieno kirja, hienompi elokuva (ei todellisuudessa, vaan se, jonka päässäni näin koko ajan lukiessani).