José Carlos Somoza: Clara ja varjot

Rembrandt: Susanna ja ukot

Somozan teos on jännityskirja, mutta myös kirja taiteesta. Se on kirjoitettu 2001 ja sijoitettu vuoteen 2006. Juuri sopiva luettava tänä Rembrandtin juhlavuonna. Teoksessa taidetta ovat ihmiset, joita käsitellään, maalataan ja pohjustetaan. He ovat "maalauspohjia". He esiintyvät taideteoksina tietyn määrän tunteja, ja kun taideteos alkaa menettää uutuusarvoaan, originelli maalauspohja korvataan sijaisilla. Taidelaji on nimeltään hyperdraamaa, mutta ihmiset esiintyvät myös koristeina, huonekaluina ja valaisimina.

Clara on maalauspohja. Hän saa tarjouksen tuntemattomalta taitelijalta, joka paljastuu hyperdraaman suurimmaksi nimeksi, Lothar van Tyschiksi. Claralle on varattu van Tyschin Rembrandt-sarjassa Susannan osa. Taidemaailmassa vain on pieni pulma; kaksi van Tysch -originellia on murhattu, ja epäillään murhaajan iskevän uudelleen Rembrandt-näyttelyn avajaisissa.

Jännitystarinaa tärkeämpi on kirjan pohdinta ihmisen ja taiteen arvosta. 14-vuotias tyttö on silvottu ja surmattu.

Jos tämä olisi teinityttö, ketä helvettiä nämä tapahtumat olisivat kiinnostaneet? Hänen äitiään ja paria tympääntynyttäWienerwaldin aluepoliisia. Sellaista sattuu maailmalla joka päivä. Ympärillämme kuolee ihmisiä hirvittävällä tavalla eikä kukaan välitä. Mutta tämän tytön kuolemasta välitetään. Tiedätkö miksi? Koska tämä olento, joka näyttää teinitytöltä, hän sanoi kuvaa heiluttaen, - ei ole teinityttö. Hänen hintansa on yli viisikymmentä miljoonaa dollaria, hän lausui hitaasti, tauottaen sanansa. - Viisikymmentä. Miljoonaa. Dollaria.
- Maksoi mitä maksoi, silti hän oli nuori tyttö, April.
- Siinä sinä erehdyt. Hän oli sen arvoinen juuri siksi, ettei ollut nuori tyttö. Hän oli taulu, Lothar. Mestariteos. Etkö vieläkään käsitä? Ihminen on sitä mitä muut hänestä maksavat. Sinä olit poliisi, mistä sinulle maksettiin, nyt sinulle maksetaan siitä että olet yksityisen firman työntekijä, ja sellainen sinä olet. Tämä oli kerran nuori tyttö. Sen jälkeen hänelle maksettiin ja hänestä tehtiin taulu. Taulut ovat tauluja, ja ihmiset voivat tuhota niitä leikkureilla niin kuin sinä tuhoat paperia silppurissa välittämättä paperin tietoisuuden tasosta. He eivät yksinkertaisesti ole ihmisiä.