Paul Carell: Poltettu maa

Haavoittuneita viedään sidontapaikalle

Tämä kirja hämmensi minua, kunnes huomasin tarkistaa tiedot etulehdeltä (pitäisi tehdä heti). Sanojen "me" ja "vihollinen" käyttö brittinimiseltä kirjailijalta puhumattakaan tekstissä vilahtelevasta sanasta "iivana" (vaikka se voi olla kääntäjän idea). Kun minulle valkeni, että kirjailija on saksalainen ja kirjoitusvuosi 1961, asiat loksahtivat kohdalleen.

Kun kirjan näkökulma selvisi, teoksesta tuli mielenkiintoinen. En tarkoita sellaisia jaksoja kuin

Silloin nopeat venäläiset joukot vyöryivät yi 16. moottoroidun jalkaväkidivisioonan asemien. Vahvat 28. venäläisen armeijan panssari- ja jalkaväkijoukot tunkeutuivat Proletarskajan kimppuun vallatakseen siellä heti Manytshin ylityspaikan. Samaan aikaan 51. armeijan mekanisoitu armeijakunta hyökkäsi Proletarskajan ja Salskin välisellä alueella. Vielä yksi 2. kaartinarmeijan armeijakunta kääntyi pohjoisesta käsin Spornyn suuntaan.

Tarkistutin tekstin miehelläni, ja hän ymmärsi sen täysin, niin että ongelma on kai siinä, että olen nainen. Toisaalta yleiset strategiset periaatteet ovat minullekin selviä kuin päivä. Lisäksi kirja on täynnä sotaa havainnollisesti kuvaavia yksityiskohtia. Tässä yksi kuvaus saksalaisten joukkojen evakuoinnista Krimiltä:

Kapteeni Hensel on kuvannut päiväkirjassaan huhtikuun 21. päivän kohdalla tapahtumia: "Tyhjennyskäskyn mukaan kaikki hevoset ammuttiin ja työnnettiin mereen. Ne seisoivat pitkänä jonona vuoroaan odotellen. Vilkaisimme lahdelle, joka oli täynnä kelluvia hevosenraatoja. Niitä oli tuhansia ja ne kelluivat maininkien tahdissa." Tämä hevosten tappaminen oli Krimin tapahtumien mielettömimpiä tekoja. Romanialaiset eivät kestäneet vanhojen ja lähes tovereiksi tulleiden hevosten ampumista yksitellen, vaan he keräsivät hevosensa rannalle ja ampuivat ne konekivääreillä. Tuntikausia. Tuntikausia.

Kirjan voima on myös siinä, että se kuvaa harvoin esitettyjä taisteluja. Stalingradin tietänee jokainen, mutta miten moni tuntee Nikopolin, Tserkassyn tai Kirovogradin? Lukemisen arvoinen kirja sotahistoriasta kiinnostuneille.