Clifford Simak: Highway of Eternity

Simakin viimeiseksi jäänyt kirja. Hän pyörittelee tässä monia tuttuja teemojaan: robotteja, puita, avaruuden muukalaisia, aikamatkustusta. Monenlaisiin seikkailuihin henkilöt joutuvat, mutta lopulta he kokoontuvat taas yhteen viettämään loppuelämänsä yhdessä Simakin usein esiintyvistä paikoista; talo, jossa asukkaat elävät ikuisesti mukavuuksien ympäröiminä luodakseen taidetta tai kehittääkseen ideoita ja ajatuksia. Sisään jouduttuaan poistua ei voi.

Tällä kertaa vanha velho ei saanut tarinaansa toimimaan ilman "jumalaa koneessa" (aika kirjaimellisesti; ohjaileva persoona liikkuu jonkinlaisella verkolla, joka vie välittömästi mihin aikaan tai paikkaan tahansa; taikamatto ilman Tuhatta ja yhtä yötä).

Kansikuva kannattaa panna esille, koska niin harvoin scifi- tai fantasiakirjan kansi todella esittää tunnistettavasti kirjan henkilöitä tai kohtauksia. Tässä aikamatkaaja seuralaisensa Suden kanssa on saapunut Ikuisuuden Pikatien tienvarsiravintolaan, jossa hän joutuu keskusteluun Hatun kanssa. Ruokalaa pitävä robotti on hyvä henkilö ikuisine pakkomielteineen ruokkia jokainen.