Karin Slaughter: Piinattu

Kolmas kirja samaa sarjaa. Nyt pyöritään yliopiston kampuksella. Opiskelija on hypännyt sillalta. Lastenlääkäri ja patologi ottaa raskaana olevan sisarensa mukaan mennessään tutkimaan murhapaikkaa. Sisar poikkeaa metsään pissalle tutkimuksen aikana ja löytyy pahasti puukotettuna. Sitten kuolee itsemurhan silminnäkijä.

Saran ex-aviomies, paikkakunnan poliisipäällikkö on raivoissaan entiselle alaiselleen Lenalle, joka sarjan ensimmäisessä kirjassa raiskattiin. Jeoffreyn mielestä Lenan olisi pitänyt toipua jutusta. Nyt kaikki todisteet Jeoffreyn mielestä viittaavat Lenaan, josta tarinan edetessä tulee kirjan nimen piinattu.

Olen alkanut ihmetellä, miksi Karin Slaughterin kirjoissa kaikki miehet ovat kusipäitä (kirjailijan käyttämä sana). Hyvä esimerkki on Jeoffrey, jossa olisi hyvän miehen ainekset, mutta jolla ei ole hajuakaan psykologiasta. Tekisi mieli hutkia häntä päähän sopivalla astalolla. Kummastuttaa, että hänen ex-vaimonsa edes suostuu puhumaan hänelle, sen sijaan että rakastaa häntä. Muita mänttejä ovat Saran isä, Saran siskon odottaman vauvan isä, Lenan eno ja tietenkin kaikki tutkimuksen yhteydessä esiin tulevat miehet. Tosin naisetkaan eivät ole enkeleitä. Se saa minut edelleen lukemaan Karinin kirjoja; tällaisia ihmiset todellisuudessa ovat. Koetetaan kestää.