Kaari Utrio: Rakas Henrietta
Kaarihan on ottanut tavakseen suoltaa mrkkinoille 1800-luvun Helsinkiä kuvaavia herttaisia hömppäkirjoja yhden vuodessa (ei sillä, niitä on hauska lukea). "Rakas Henrietta" oli ensimmäinen kokeilu siihen suuntaan (ensipainos vuonna 1977), ja siinä näkyy vakava yrittäminen.
Tässä kirjassa sankarissa ja sankarittaressa ei maistu liikaa kopio, vaan he ovat varsin persoonallisia hahmoja. Henrietta ei ole mikään suklaanamu, vaan jopa osin epämiellyttäväkin nainen, joka loppujen lopuksi on onnekas, kun sankari on tosissaan rakastunut - muuten olisi käynyt Henriettalle huonosti. No, vanhapiikahan hän on jo kirjan alussa. Sankari taas on (anteeksi, spoileri - sankareita on tarjolla kaksi - vaikka kokenut lukija tietää heti, että siitä toisesta ei tule mitään, liian sopiva) sopivan jurmuttavan kulmikas. Kakkospari taas on, kuten operettien katsojat tietävät, herttainen, sievä ja soittaa toista viulua. Repliikit ovat monin paikoin Utrion hauskimpia ("Onko teidän mahdotonta tavata minua joutumatta joka kerta hankalaan tilanteeseen" - kun Henrietta on hukkumassa). Uskomattomia tilanteita joka käänteessä - "Anteeksi, neiti, mutta Bergenius on vieläkin sängyn alla" - tämä kohta on pakko lukea itse.
Annan anteeksi teeman toistot myöhemmissä kirjoissa - tämä on vintage-Utriota.
Tässä kirjassa sankarissa ja sankarittaressa ei maistu liikaa kopio, vaan he ovat varsin persoonallisia hahmoja. Henrietta ei ole mikään suklaanamu, vaan jopa osin epämiellyttäväkin nainen, joka loppujen lopuksi on onnekas, kun sankari on tosissaan rakastunut - muuten olisi käynyt Henriettalle huonosti. No, vanhapiikahan hän on jo kirjan alussa. Sankari taas on (anteeksi, spoileri - sankareita on tarjolla kaksi - vaikka kokenut lukija tietää heti, että siitä toisesta ei tule mitään, liian sopiva) sopivan jurmuttavan kulmikas. Kakkospari taas on, kuten operettien katsojat tietävät, herttainen, sievä ja soittaa toista viulua. Repliikit ovat monin paikoin Utrion hauskimpia ("Onko teidän mahdotonta tavata minua joutumatta joka kerta hankalaan tilanteeseen" - kun Henrietta on hukkumassa). Uskomattomia tilanteita joka käänteessä - "Anteeksi, neiti, mutta Bergenius on vieläkin sängyn alla" - tämä kohta on pakko lukea itse.
Annan anteeksi teeman toistot myöhemmissä kirjoissa - tämä on vintage-Utriota.
posted by Mette | 3:33 AM
1 Comments:
Luulin että tää on mulla hyllyssä, mutta olin väärässä - mulla on Pappilan neidot Utrio-kokoelmassani. Pitää bongailla Henriettakin jostain, se tosiaan on mitä mainioin kirja!
Post a Comment
<< Home