Sven Lindqvist: Terra nullius

Sven Lindqvist matkasi Australian ympäri (ensimmäinen ruotsinkielinen painos vuonna 2005) ja tutustui aboriginaalien historiaan. Rajua ja hirveää luettavaa, kuten Lindqvistin kirjat yleensäkin. Aussit eivät totisesti ole suosikkiväkeäni, ja "Terra nullius" kertoo yhden syyn siitä, miksi eivät.

Enpä totisesti tiedä, mitä kammoksuisin eniten, lastenryöstöä, raiskauksia, sattumanvaraisia murhia vai siinä sivussa tapaa kohdella maahan päätyneitä turvapaikanhakijoita. Pari havaintoa riittää; tapa kutsua maata nimellä "terra nullius", "ei-kenenkään-maa", vaikka harvan maan asukkaat ovat olleet yhtä kiinnittyneitä tiettyihin maa-alueisiin, ja Lindqvistin huomio. että yli Australian pakkomielteisesti esitellään matkailunähtävyyksinä vankiloita, ainoita historian kiintopisteitä.

Tätä taustaa vasten nousee voimakkaasti esiin aboriginaalien ponnistus taiteilijoina (joskin ensimmäinen kansainvälisesti tunnustettu abo-taiteilija, Albert Namatjira, kuoli rangaistusvankina, koska kotitarkastukseen tuppautunut konstaapeli näki jonkun Namatrijan sukulaisen nauttivan hänen kodissaan olutta). On tyypillistä ausseille, että samaan aikaan, kun aboriginaalien taidetta myydään maailman ympäri valtvista summista, taiteilijat itse eivät saa pennin hyrrää, koska valtio vie kaiken - ja valkoiset australialaiset halveksivat koko taidetta ja taiteilijoita. Samat valkoiset, jotka Lindqvist kuvaa kittaamassa olutta "päähän liimautuneine hattuineen", joita he luultavasti eivät ota pois edes nukkuessaan.