Markku Sadelehto (toim.): Englantilaiset aaveet

Antologioissa on se vika, että ne ovat aina väärin koottuja. Kun kyse on englantilaisista kummitustarinoista, jokainen antologia on väärin koottu, koska pidän aljista ja olen keräillyt sitä.

Kun ponnistelen eroon tästä ennakkoluulosta, joudun myöntämään, että tämä ei ole huono esimerkki lajistaan. Kummitustarina ei ole pelkästään aave, joka ilmestyy. Tässä kokoelmassa on kaikenlaisia lajin edustajia Walter de la Maren "Seatonin täti" -tarinasta (jossa on vaikea nähdä kummitusta - vampyyri?) M. R. Jamesin novelliin "Aavepilli" (oudosti nimetty), joka on eräs parhaista Jamesin tarinoista.

Algernon Blackwoodin "Pajut" on hyvä saada suomeksi. Samoin Jamesia ei koskaan voi suomentaa liikaa. Sadelehto on löytäjän ylpeydellä liittänyt kokoelmaansa A.C.Bensonin novellin "Viimeinen ropo". Robert Aickmannilta olisin mieluummin nähnyt Suomeen sijoitetun "Venäläisten talot", jossa on jopa kummitus, toisin kuin novellissa "Tahrat", mutta "Tahrat" on kyllä parempaa kirjallisuutta.

Kokonaisuutena antologia on edustava kummitustarinoiden harrastajalle. Englantilaiset ovat alan huippuja.