Stewart Lee Allen: Paholaisen juoma

Tästä kirjasta ei ota paholainenkaan selvää; onko kyseessä matkakirja, kahvin historia vai etevän huijarin romaani. Huijausyrityksistään Stewart juttelee aivan avoimesti, hyviä tarinoita kahvin historiasta hän suoltaa, ja ihmeellisiä asioita tapahtuu. Kuka tämän kuukausien retkeilyn maksoi? Mies purjehtii kahvin perässä Punaisella Merellä somalipakolaisten kanssa, seikkailee väärillä matkalipuilla rajojen yli, yrittää välillä huijausta väärennetyillä tauluilla, jotka Ranskan postilaitos kadottaa, ja osallistuu voodoo-istuntoihin ympäri maailmaa. Kaikki kahvin ympärillä.

Mielenvikaisin seikkailu sattuu Yhdysvalloissa, jossa hän yrittää löytää Amerikan Huonoimman Kahvin ajamalla vanhalla autolla morsiamensa tyttöystävän kanssa New Yorkista Los Angelesiin mukanaan koeputkellinen 100% kofeiinia. Pikkukaupungin sheriffi päättelee, että kyseisen jauheen täytyy olla huumetta, paikalle tulee poliisiautoja kuin "Thelman ja Louisen" loppukohtauksessa, FBI tutkii jauheen, rikoslääkäri ottaa näytteitä, ja lopulta Stewart pannaan kaatamaan jauhe maahan, vaikka se on täysin laillista. Onko tämä totta vai kahvihouretta? Kuten kirjailija väittää:

APA:n (Yhdysvaltojen psykiatriliiton) arvion mukaan 94 prosenttia kahvin juojista kärsii "kofeiiniriippuvuus- syndroomasta", jonka oireisiin kuuluvat "kyvyttömyys mielenhallintaan, oksentaminen, uupumus, paranoia ja ilmeisesti myös harha-aistimukset, joiden aikana potilas kuvittelee olevansa tietokonemodemi".

Onneksi minä juon teetä.