Angela Lambert: Eva Braunin elämä

Eva Braun on ollut jotensakin varjomainen hahmo. Parhaiten hänet muistetaan naisena, joka teki itsemurhan yhdessä Hitlerin kanssa. Hänellä oli kuitenkin oma elämä ja persoonallisuus, vaikka hän valitsikin tukahduttaa sen rakkaudesta Euroopan kiistellyimpään hirviöön - Adolf Hitleriin.

Angela Lambert on onnistunut luomaan kiinnostavan ja koskettavankin kuvan Evasta ja koska Evan elämä kietoutui niin tiukasti Hitlerin elämään, myös Hitleristä. Angela Lambert on valinnut ainakin yhden kirja-arvostelijan harmiksi verrata Evaa omaan äitiinsä. Minusta tämä on aivan asiallista. Angela Lambertin äiti oli saksatar, Evan ikäinen ja samanlaisesta ympäristöstä. Koska Evan lapsuudesta, nuoruudesta ja elinympäristöstä tiedetään niin vähän (jo tämä tietämättömyys kertoo paljon Saksan naisten elämästä ennen natsiaatettakin), kirjailija joutuu etsimään yhtäläisyyksiä sieltä, mistä niitä löytyy.

Eniten Angela Lambertia askarruttaa kysymys: Miksi? Mikä sai 17-vuotiaan rakastumaan elämänikäisesti itseään paljon vanhempaan mieheen, sallimaan tämän tukahduttaa itsessään kaiken, mitä hänen persoonallisuutensa olisi vaatinut, ja vielä kuolemaan tämän kanssa?

Vastausta ei löydy - todellinen elämä kun tuppaa olemaan piikikkäämpää kuin kirjallisuus. Eräs selitys saattaa olla Hitlerin yleinen karisma, joka lumosi muutkin kuin Evan, ja se, että tämä oli Evaa vanhempi; Evan isä oli kylmä ja etäinen, joten vanhemman miehen ritarillinen suhtautuminen teki varmasti vaikutuksen.

Joka tapauksessa Angela Lambert kuvaa erinomaisesti sitä tukahdutettua, salaista elämää, jota Eva vietti, hänen pinnallista, mutta myös lujaa ja sitkeää luonnettaan, ja hiljaista rohkeutta, jota hän lopun tullessa osoitti. Kun Albert Speer poistui viimeisen kerran bunkkerista ja hyvästeli Evan, hän kuvasi muistelmissaan ajatuksiaan näin:

"Hän toivotti minulle onnea ja lähetti terveisiä vaimolleni. Se oli merkillistä. Hän oli yksinkertainen müncheniläistyttö, mitätön... ja silti hän oli huomattava nainen. Ja Hitler oli tiennyt sen. Hän ei koskaan sanonut sitä eikä varmaan antanut Evan tuntea niin, mutta hän vaistosi sen..."