My Photo
Name:
Location: Tampere, Finland

Vapaasti temmeltämässä kirjojen ja Internetin ihmemaassa. Erityinen mielenkiinto pieniin eriskummallisuuksiin tässä suuressa maailmassa.

Tässä arviointeja vuoden 2006-2011 aikana lukemistani kirjoista.

Sunday, January 21, 2007

Iris Chang: Nankingin verilöyly

Katkottuja päitä Nankingissa

Olen sairas, kauhistunut ja moraalisesti järkyttynyt. Syynä ovat 70 vuoden takaiset tapahtumat, mutta myös niiden jälkiseuraukset. Iris Chang kirjoitti kirjansa japanilaisten julmuuksista Nankingissa vuonna 1997. Kirja on nyt saatu suomeksi, eikä maailmalla ole ilmeisesti mitään muutosta tapahtunut, vaikka Iris Chang oli kirjoittamishetkellä toiveikas.

"Nankingin verilöyly" on kuvaus japanilaisten Nankingin-valloituksesta 1937 ja sen jälkipyykistä. Onneksi kirjassa on vain vähän kuvia - luonnollisesti tapahtumista yleensäkin oli vähän kuvia - koska jotkut niistä aiheuttavat painajaisia. Tähän ottamani kuva on kesymmästä päästä.

Japanilaiset valloittivat vuonna 1937 Nankingin, Kiinan sen hetkisen pääkaupungin. Kaupunkia ei puolustettu, koska selvittämättömästä syystä Tsiang Kai-Shek määräsi puolustajat pois kaupungista. Sen jälkeen japanilaiset riehuivat järjettömästi ja petomaisesti viikkoja ja surmasivat arvioiden mukaan ainakin 300 000 asukasta, suuren osan äärimmäisen sadistisesti. Yksityiskohdat ovat kuvottavia.

Kuvottavaa on myös japanilaisten Kiinan-valloituksen (Nanking ei ollut ainoa) käsittely sodan jälkeisessä Japanissa ja maailmalla. Japanilaiset murhasivat arviolta neljä miljoonaa kiinalaista, joista kymmenesosa oli sotilaita. Paitsi suoranaisia murhia (Nankingissa kaksi sotilasta kilpaili siitä, miten monta päätä he ehtivät katkaista miekalla sovitun ajan kuluessa) japanilaiset harrastivat myös biologista sodankäyntiä.

Lavantautibakteereilla saastutettuja kakkuja leviteltiin tilapäisten leiripaikkojen lähettyville houkuttimiksi nälkäisille talonpojille ja tuhansille kiinalaisille sotavangeille annettiin ennen vapauttamista sämpylöitä, joihin oli ruiskutettu lavantautia ja pikkulavantautia aiheuttavia bakteereja.


Kaikki tämä oli myös maailman tiedossa; japanilaiset lehdet julkaisivat ylpeinä juttuja ja kuvia itse tapahtumahetkellä (esimerkiksi se päidenkatkomiskilpa), ja länsimaiset tiedottajat levittivät kuvia, filmejä ja kertomuksia.

Kansainvälinen reaktio Nankingin julmuuksiin oli pelottavan samantapainen kuin paljon tuoreemmat reaktiot Bosnia-Hertzegovinan ja Ruandan tapahtumiin: sillä aikaa kun tuhannet saivat kokea lähes uskomattoman julman kuoleman, maailma seurasi CNN:n uutisia ja voivotteli. [...] Ilmeisesti jokin ihmisluonnon ominaisuus sallii jopa täysin käsittämättömänkin pahuuden muuttua muutamassa minuutissa arkipäiväiseksi, jos vain julmuudet tehdään sen verran kaukana, ettei niistä ole itselle vaaraa.

2 Comments:

Anonymous Jussi said...

Oliko japanilaisilla mitään syytä tuohon joukkomurhaan. Saksalaisilla oli rotuoppinsa, serbit halusivat ajaa vieraana pitämänsä naapurit pois omina pitämiltään seuduilta, Ruandassa oli kyse samalla seudulla asuvien kansojen vanhasta erimielisyydesta. Miksi japanilaiset tappoivat? Halusivatko he tyhjentää seudun vai mikä oli syy?

7:08 AM  
Blogger Mette said...

Iris Changin mukaan syyt olivat lähinä psykologiset. Japanin armeijassa koulutettavia kohdeltiin raakalaismaisesti ja samalla opetettiin, että kiinalaiset olivat alempi rotu. Niinpä kaikki patoutunut raivo purettiin heikompaan osapuoleen. Japanilaiset eivät myöskään käsittäneet peräksi antamista; tämän vuoksihan amerikkalaisista sotavangeistakin kuoli ainakin neljännes - heitä halveksittiin, koska he antautuivat.

Nankingissa käskysuhteet olivat epäselvät, varsinainen komentaja oli sairas ja käskyjä antoi keisarin setä, joka taas väitti, että tappamiskäskyt oli joku kirjoittanut hänen nimissään. Kun otetaan huomioon, miten kaikkialla Kiinassa ihmisiä surmattiin, tämä ei vaikuttanut niin paljon kuin yleinen asenne.

12:24 AM  

Post a Comment

<< Home