Minette Walters: Pirunkettu

Minette Waltersin suosikkijuonessa yksinäinen, kartanossa tai maatalossa asuva henkilö joutuu ahdistelun kohteeksi. Hän on avuton, koska hänellä ei ole ympäristön tukea. "Pirunkettu" noudattaa tätä rakennetta. Everstin vaimo on kuollut epätavallisissa olosuhteissa. Hänen kaksi lastaan ovat hulttioita ja asuvat muualla vaanimassa perintöään. Tyttärellä oli avioton lapsi, joka annettiin adoptoitavaksi. Nyt eversti haluaa yhteyden lapseen, joka puolestaan ei välitä kuulla suvustaan.

Everstin asianajaja saa selville, että everstiin on kohdistettu myrkyllinen häirikkökampanja, joka on vienyt vanhan miehen voimat. Hän yrittää auttaa vanhusta, mutta vanha sotilas haluaa selvitä yksin mahdollisimman kauan. Tilanne näyttää lukkiutuneelta ja asianajaja pelkää katkeraa loppua.

Kirjassa rinnastetaan ketunajo ja vanhuksen ahdistelu. Paikkakunnalla kahakoidaan ketunajajien ja ajon vastustajien kesken. Ei kuitenkaan ole selvää, millä puolella hyvyys tai pahuus asustaa. Kuten poliisi sanoo eräälle vanhuksen solvaajista: "Teistä on väärin ajaa kettuparkaa takaa koiralauman kanssa, mutta oikein ahdistaa vanha mies nurkkaan kuolemaan?"

Ja mikä osuus juoneen on joukolla kulkureita, jotka väittävät maan valtaamisen olevan heidän oikeutensa?

Minette Walters osaa rakentaa pirullisen tiiviitä jännäreitä, jotka samalla ovat yhteiskunnallisia kannanottoja.