Roland Oliver & Anthony Atmore: Africa Since 1800
Tietojen saaminen Afrikasta on kuin tutkisi pimeää tavarataloa taskulampulla. Yksityiskohtia tulee kirkkaati esiin, mutta niiden yhteys toisiinsa ja kokonaisuus jäävät näkymättömiin. Tällainen kirja valaisee kokonaisuuden.
Kirjan nimi lupaa Afrikka-tietoutta vuodesta 1800 alkaen. Itse asiassa Afrikan historiaa aletaan valottaa vuoden 1600 vaiheilta asti, eli siitä saakka, kun eurooppalaiset astuivat kuvaan. Afrikan monimuotoisuus tulee koko ajan hyvin esiin - paljon karttoja! Maanosan kansat, kulttuurit ja historia ovat monimuotoisempia kuin Euroopan, vaikka tämäkin esitys on pakostakin tiivistelmä. Kokonaisuus on kuitenkin selkeä. Eurooppalaisten tulosta asti kuvio on ollut: aseita sisään, norsunluuta ja orjia (ja myöhemmin kultaa, timantteja ja öljyä) ulos.
Viime vuosikymmenten historiastakin on hyvä saada selvitys (minä ainakin huomasin, miten vähän muistan uutisista ja miten huonosti ne liittyvät kokonaisuudeksi). Yhteenveto kirjoittajilla on ilahduttavan myönteinen: vaikka Afrikka kärsii siirtomaa-ajan väärinkäytöksistä, kokemattomasta ja korruptoituneesta johdosta ja erityisesti AIDSista, maanosan asukkaiden elämä ei ole pelkkää nälkää ja kurjuutta, kuten televisiosta voi päätellä. Maailmanpankin katsaukset eivät näytä ihmisten pienteollisuutta ja liiketoimintaa, joka itse asiassa on virkeää ja elävää, eikä kansan optimismia ja luovuutta.
Tämä olisi hyvä kirja lähdeteokseksi kirjahyllyyn.
Kirjan nimi lupaa Afrikka-tietoutta vuodesta 1800 alkaen. Itse asiassa Afrikan historiaa aletaan valottaa vuoden 1600 vaiheilta asti, eli siitä saakka, kun eurooppalaiset astuivat kuvaan. Afrikan monimuotoisuus tulee koko ajan hyvin esiin - paljon karttoja! Maanosan kansat, kulttuurit ja historia ovat monimuotoisempia kuin Euroopan, vaikka tämäkin esitys on pakostakin tiivistelmä. Kokonaisuus on kuitenkin selkeä. Eurooppalaisten tulosta asti kuvio on ollut: aseita sisään, norsunluuta ja orjia (ja myöhemmin kultaa, timantteja ja öljyä) ulos.
Viime vuosikymmenten historiastakin on hyvä saada selvitys (minä ainakin huomasin, miten vähän muistan uutisista ja miten huonosti ne liittyvät kokonaisuudeksi). Yhteenveto kirjoittajilla on ilahduttavan myönteinen: vaikka Afrikka kärsii siirtomaa-ajan väärinkäytöksistä, kokemattomasta ja korruptoituneesta johdosta ja erityisesti AIDSista, maanosan asukkaiden elämä ei ole pelkkää nälkää ja kurjuutta, kuten televisiosta voi päätellä. Maailmanpankin katsaukset eivät näytä ihmisten pienteollisuutta ja liiketoimintaa, joka itse asiassa on virkeää ja elävää, eikä kansan optimismia ja luovuutta.
Tämä olisi hyvä kirja lähdeteokseksi kirjahyllyyn.
0 Comments:
Post a Comment
<< Home