Tom Egeland: Ympyrän pää

Tom Egeland -parka. Hän joutuu esipuheessa ja jälkikommenteissa heti selostamaan, että "Ympyrän pää" kirjoitettiin ja julkaistiin kaksi vuotta ennen "Da Vinci -koodia". (Hän pidättyy kohteliaasti syyttämästä Dan Brownia plagioinnista.)

"Ympyrän pää" on kirjana huomattavasti parempi kuin "Da Vinci -koodi" yhtä poikeusta lukuunottamatta. Ketään ei murhata, hillittömiä takaa-ajoja ei tehdä, viime tipan ihmepelastumisia ei ole. On vain yksi harvinaisen itsepäinen Norjan Museoviraston toimihenkilö, jolle on annettu tehtäväksi kaivauksen käsittely Norjan lakien mukaan ja joka aikoo hittovie hoitaa hommansa, vaikka kaikenlaiset uhkaavat tyypit näyttäytyvät siellä täällä ja kaikki hänen asuntonsa tutkitaan tiheällä kammalla joka kerran, kun hän käy syömässä. Ja kas, hän - epäonnistuu. Tavallaan. Ainoastaan tavallaan.

Norjassa on siis aivan asiallinen arkeologinen kaivaus. Sitä johtaa tunnettu englantilainen professori. Sitten löytyy puinen lipas ja profesori käyttäytyy sekopäisesti ja ammattietiikan vastaisesti. Hän kaappaa lippaan väkisin syliinsä ja humauttaa autollaan tiehensä. Tätä ei kaivauksen virallinen valvoja Björn Beltö sulata. Hän varastaa lippaan takaisin ja alkaa selvittää sen salaisuutta. Avaamatta sitä tietysti, onhan hän ammattilainen.

Björnillä on selviteltävänään myös omat ongelmansa. Hänen isänsä on kuollut oudoissa oloissa, ja isäpuoli oli läsnä. Björn syyttää häntä isänsä kulemasta. Björnin äiti ryyppää. Hänkin oli läsnä isän kuollessa, joten Björn ei luota häneenkään. Lisäksi Björn on albino. Tällä painolastilla pitää vielä epillä Euroopan johtavia arkeologeja, Jeesuksen varhaishistoriaa ja lopulta omaa järkeäänkin. Björn-parka.

Kyllä tämä parempi kirja on kuin "Da Vinci -koodi". Mikä nyt ei ihan hirveää kehua ole, minusta kuuluisa koodi on moskaa.