Simon Sebag Montefiore: Ruhtinas Potemkin ja Katariina Suuri

Erinomainen asia, että Montefioren elämäkerta on saatu suomeksi. Potemkin on mahdollisesti kaikkien aikojen suurin venäläinen - joka suhteessa, ei vain kooltaan. Hän saattaa myös olla aliarvostetuin.

Itse asiassa jos Potemkinia ei olisi ollut, hänet olisi täytynyt keksiä. Tässä on Venäjä kokonaisuudessaan - suuruudessaan, outoudessaan, vieraudessaan. Potemkin, joka soti Venäjälle Krimin, perusti kaupunkeja - Sevastopolin, Odessan - veti vertoja Katariina Suurelle, työskenteli, rakasteli ja teki töitä kuin sata miestä, on jäänyt historiaan "Potemkinin kulisseista", jotka eivät edes ole totta, vaan kateellisten hänen kuolemansa jälkeen sepittämä valhe. Uskomattoman kiehtova henkilö. Mies, joka valtansa kukkuloilla juhlaillallisilla yhtäkkiä hiljeni ja sanoi, että hänellä on kaikki - hän ei pysty enää toivomaan mitään, mitä häneltä puuttuu, ja sen jälkeen paiskoi kallisarvoiset posliiniastiat säpäleiksi ja vetäytyi huoneeseensa lukkojen taakse murjottamaan. Mies, joka oli Katariina Suuren kumppani, rakastaja ja mahdollisesti salainen aviomies 17 vuoden ajan, soti, kulki väsymättömästi ympäri suurta Venäjänmaata ja kaatoi naisia, muun muassa omat sisarentyttärensä. Mies, joka kuoltuaan haudattiin haudattiin kahdeksan kertaa, jos otetaan huomioon eri suuntiin hajotetut ruumiinosat (sisäelimet nykyisessä Romaniassa, luut Ukrainassa ja sydän mahdollisesti hänen synnyinkylässään Venäjällä, vaikka kukaan ei tiedä varmasti). Toista tällaista ei ole eikä tule.

Suomennoksesta on pakko purnata. Se on huolimatonta. Kun Potemkinin sisarentyttäret yhtäkkiä muuttuvat tyttärentyttäriksi ja jotkin lauseet ovat mahdottomia ymmärtää, kaikki omituisuudet panee kääntäjän syyksi. Esimerkiksi kohta, jonka mukaan Potemkinilla oli työskennellessään pöydällä edessää saha, hiukan hopeaa ja rasiallinen timantteja. Saha?