Alistair Maclean: Särkyneen sydämen sola

"Särkyneen sydämen solan" elokuvasovitus - Deakinina Charles Bronson

"Särkyneen sydämen sola" oli 70-luvun lännentarina, joka myös filmattiin varsin kelvollisesti. Siihen aikaan luettiin Alistair Macleania - kirja vuodessa. Tyyli on tuttu, vaikka kirjailijat ovat vaihtuneet. Macleanista olen kuullut, että hänen kirjansa vaihtelivat hänen kulloisenkin sihteerinsä mukaan. Tämän kirjan aikainen sihteeri oli melkoinen huuliveikko, joten kirja on jäänyt mieleeni, ja nyt se tuli luettua uudelleen.

"Tämä on hirveää!" Marican ääni tärisi, mutta se johtui kylmästä eikä pelosta. "Me jäädymme kuoliaaksi täällä ylhäällä."
"Älkää puhuko pahaa junanvaunun katoista", Deakin sanoi moittivasti. "Niistä on tullut minulle eräänlainen toinen koti."

Tarinassa mennään siis junalla pitkin länttä. Junassa on joukko-osastollinen sotilaita, kaksi vaunullista hevosia, lääkäri, pastori, eversti, osavaltion kuvernööri veljentyttärineen ja etsintäkuulutettu roisto (päähenkilö, Deakin) ja häntä vahtiva sheriffi. Matkan syy on eristyneessä linnakkeessa riehuva kolera, jonne pitää viedä korvausmiehistö. Sitten alkaa väkeä junassa kuolla.

Kelvollista vauhtia yllä pitävä kirja, jossa on kaikki lännentarinassa tarvittavat ainekset - etsintäkuulutettu, sheriffi, Yhdysvaltojen ratsuväki, intiaaneja ja kultalöytö (silkkaa spoilausta, mutta olkoon).