Conn Iggulden: Tasankojen susi

Iggulden on iskenyt historialliseen aiheeseen, jossa ei tarvitse antaa faktojen liian paljon häiritä - Tsingis-kaaniin. En tarkoita, etteikö hän olisi pysynyt aiheessaan, mutta mielikuvitukselle on todella tilaa. Aikamoista draamaa hän onkin saanut aikaan.

Jotakin tekee mieli kummastella - miksi nämä mongolit juovat mustaa arrakkia, mutta eivät kumissia? Kumissi tehdään hevosenmaidosta, jota mongoleilla oli; arrakki taas valmistetaan riisistä, sokerista ja kookoksesta, joista ainuttakaan mongolit eivät tunteneet (ainakaan ennen Tsingis-kaanin valloituksia).

Muuta draamaa on tarinaan saatu. Klaanipäällikkö surmataan ja hänen uskollisin miehensä tekee vallankaappauksen ja jättää entisen pomonsa lesken ja lapset arolle kuolemaan. Nämä eivät suostu vainajiksi, vaan voittavat lopulta petturin ja Tsingis alkaa kerätä klaaneja kokoon. Sitten alkaa maailmanvalloitus.

Romantiikka tarinasta puuttuu - tuskin mongolit kovin romanttisia yksilöitä olivatkaan. Avio- sun muita liittoja kyllä solmitaan, mutta tunnetta ei tarinassa ole. Kelpaa kyllä luettavaksi, eksoottinen aihe.